perjantai 31. tammikuuta 2014

Pakkaspäivä

Lintukuvia napsin taas ikkunan läpi. Välillä lintulaudoilla on väkeä ruuhkaksi saakka, nyt vain pari lintua. Syy lienee ollut jo melko tyhjiksi päässeiden ruokavarantojen, mutta nyt on sekin asia taas korjattu.

Pakkanen tekee kaikesta kaunista ja tammikuun viimeistä päivää onkin vietetty juuri niissä tunnelmissa. Viikonlopulle ei ole juuri kummoisia suunnitelmia, ehkä vähän käsitöitä ja kissalauman rapsuttelua...

torstai 30. tammikuuta 2014

Haasteellista osa 3: Jouluhaaste muuttuu tammikuiseksi


Sain ennen joulua haasteen Sannalta Mökin keittiössä-blogista, kiitos! Vähän myöhässä ollaan taasen, mutta tässä vastaukseni ja kysymykseni seuraavalle.

Haasteen tarkoitus on etsiä blogeja, joilla on alle 200 lukijaa, ja kasvattaa niiden lukijakuntaa

1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään
2. Jokaisen haastetun tulee vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut
3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä haastetuilleen
4. Haastetun tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
5. Kerro, kuka sinut on haastanut ja kenet haastat
6. Eikä sitten haasteta samaa blogia takaisinpäin :)


11 kysymystä ja vastaukseni niihin:

1. Kissat vai koirat?
- Kissat, vaikka pidän myös koirista paljon.

2. Noutopöytä vai valmiit annokset? 
- Riippuu ihan tilanteesta, toisessa tilanteessa toinen sopii toista paremmin.

3. Kahvi vai tee?
-  Useimmiten tee, vaikka erilaiset makukahvit on NAM! En vain pysty juomaan paljon kahvia enää.

4. Lempijoulumakeinen?
- Suklaa, kunhan ei ole pähkinöitä niin kaikki käy!

5. Viimehetkillä jouluostoksilla vai hyvissä ajoin?
- Hyvissä ajoin, mutta joulun aikaan on mielenkiintoista käydä kaupoissa pyörimässä jos ei enää tarvitse ostaa mitään!

6. Pukkaako joulustressi?
- Onneksi harvemmin, mutta liiasta kiireestä en tykkää.

7. Paras joululahjasi? 
- Mennään lapsuuteen, Mimmi-niminen pehmolelukissa. Mimmejä oli itse asiassa kaksi, joista ensimmäinen siirtyi eläkkeelle ja toinen tuli tilalle. Tuskin koskaan olen saanut niin rakasta joululahjaa kuin ne kissat, ne olivat lapsena AINA läsnä ja mukana.

8. Rakkain jouluperinteesi?
- Niitä on ihan mahdottomasti, pidän perinteistä, joten on vaikea valita sitä rakkainta. Kärkisijoja pitävät kolme asiaa: joulusauna, jouluruokailu ja kauneimmat joululaulut.

9. Lempijoululaulu? 
- Tonttu, niin on ollut jo vuosia.

10. Joulukortit - itsetehdyt vai kaupan? 
- Kummatkin käy, en ole mitenkään kranttu asian suhteen. Pidän kaikista joulukorteista, mutta omani teen useimmiten itse.

11. Jokin joululahjatoiveesi?
- Nyt täytyy sitten varmaan esittää joululahjatoive jo tälle vuodelle... Eniten toivoisin rauhaa ja vapaa-aikaa, jota ei viime joulun seutuun ollut kovinkaan paljon. Kirjoista ja pehmeistä paketeista pidän kuitenkin AINA.



Kysymykseni seuraavalle, kaikki kysyvät "Mikä on lempi -

1. juhlapyhäsi?
2. kotityösi?
3. matkakohteesi?
4. paikkasi kotona?
5. kirjasi?
6. elokuvasi?
7. viikonpäiväsi?
8. herkkusi?
9. vaatteesi?
10. värisi?
11. muistosi?

Sellaisia perus-kysymyksiä, mutta näitäkin yksityiskohtia on hauska tietää kanssaihmisistään. Tällä kertaa kysyisin vastauksia näihin vaikkapa Muistikirja. ja Arkiporinaa-blogeista, mutta 11 blogia en valitettavasti tällä kertaa haasta mukaan. Kuvituksena tällä kertaa kotona otettuja kuvia Magnuksesta. Magnus viihtyy kaikkein mieluimmin korkean paikan leireillä, tässä kotona olohuoneen kirjahyllyjen päällä. Seuraavassa kodissa tarvitaan lisää korkeita paikkoja, näin toivoo Magnus.

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Kaksin aina kaunihimpi

Nyt olemme viettäneet tasan kaksi viikkoa neljän kissan taloudessa ja toistaiseksi on kaikki mennyt hyvin. Eivät kissat vieläkään varsinaisesti kylki kyljessä kiehnää, mutta ruoka syödään samalta ruokailualustalta ja kukaan ei ole vielä ainakaan sortunut suurempaan tappeluun. Joskus joku saattaa läpsäistä tassulla ruokakupille tunkevaa nenää, mutta ilman kynsiä nekin läpsäykset on tehty. Daniel nimittäin söisi mielellään toistenkin ruoat ja työntää nenänsä toisten kuppeihin ruokailun aikana. Jokusen kerran Daniel on onnistunutkin yrityksessään... ;)


Tunnistattekos tästä kuvasta, ketkä kaksi makoilevat sängyssä vierekkäin?


No Ester ja Danielhan ne siinä! Alkuperäiset suhisijat ovat uskaltautuneet torkkumaan jo näinkin lähellä toisiaan, ilman suhinoita. Ehkä tässä on hyvän ystävyyden alku?


tiistai 28. tammikuuta 2014

Haasteellista osa 2: Kylähaaste

Sain tämän Kylähaasteen Saaripalstan Sailalta jo syyskuussa... En ole kuitenkaan unohtanut tätä, aina vain on mukamas tullut jotain muuta, kun loppuvuosi oli millainen kiireiltään sellainen kuin oli. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, toivotaan näin! *punastelee*


"Sinä saat tehdä oman unelmiesi kylän, ja kaikki on mahdollista. Vain mielikuvitus on rajana. Haasta kivoja kavereita, keksi halutessasi lisää kysymyksiä tai liitä vaikka kuvia. Unohda vasarat ja muut, nyt saat keksiä omasta päästäsi:"


Mikä kyläsi nimeksi tulee?
Olen valitettavasti järjettömän huono keksimään nimiä! Joten en osaa oikein sanoa, jotain luontoon liittyvää kuitenkin.

Tuleeko siitä pieni kyläpahanen, vaiko sittenkin suurensuuri kaupunki?
Pieni kylä. Asuin lapsuuteni noin 1000 ihmisen kylässä ja se oli aika hyvänkokoinen kylä, silloin ainakin suhteellisen virkeäkin. Minä en ole kaupunki-ihmisiä.

Humisevatko rannoilla palmut vai tuivertaako hiuksia pohjoistuuli? Missä kylä sijaitsee?
Kylä sijaitsisi suhteellisen pohjoisessa ja ei, ei palmuja. Kauniita ja jylhiä maisemia, metsää, kallioita ja pieniä vesialueita asuinkeskuksen ympärillä.


Vallitseeko siellä ainainen kesä, vai millaisen sään sinne toivot?
Selkeät vuodenajat, talvi on kunnon luminen talvi ja kesä kuitenkin suhteellisen viileä, lämpötila ei nouse milloinkaan kauhean paljon yli kahdenkymmenen. En kaipaa sellaisia helteitä, jolloin tuntuu että järki lähtee päästä! Keväisin ja kesäisin saisi kuitenkin olla sellainen sää, että kasvimaat ja puutarhat kasvaisivat hyvin, jolloin syksyllä saataisiin hyvä sato ja metsissä riittäisi sieniä ja marjoja. Pidän syksysateista, joten niitä saisi syksyisin olla riittävästi myös vedensaannin takaamiseksi.

Onko kaikilla tyylikkään yksinkertaiset ja modernit lasitalot vai sittenkin kaikilla vähän niin ja näin seisovat romanttiset mummonmökit? Vai jotain ihan muuta?
Enemmän pienempiä ja perinteisiä puu- tai kivitaloja. Pidän paljon esimerkiksi kaupunkien vanhoista puutaloalueista ja sellaisen soisin oman kyläni olevan. Kylän keskustassa ei olisi autoja ja siellä olisi mukulakivikadut.

Rakentavatko hipit nuotiolauluin yhteishenkeä vai ovatko kaikki leikkaamassa nurmea viivottimen kera? Millaisia naapurisi ovat?
Kylässä olisi hyvä yhteishenki ja naapureita autettaisiin. Jokainen saisi elää kuitenkin myös rauhassa omaa elämäänsä, eli ei yliuteliaita tai öitä häiritsevästi mekkaloivia hirviönaapureita.

Onko kylässä erikoisia putiikkeja, vai ovatko kaikki omavaraisia?
Vaikka pidän omavaraisuuden ajatuksesta, en usko että ihan kaikkea voisi kuitenkaan saada itse hankittua. Kylässä olisi ainakin sekatavarapuoti vanhanajan meiningillä, kirjakauppa ja vanhanaikaisuudesta huolimatta nykyaikaisiakin palveluita, kuten kirjasto, posti ja terveyskeskus. Ei kuitenkaan mitään jättimarketteja tai vastaavia liian moderneja nykyaikaisia asioita.

Millaista elämää unelmien kylässäsi vietetään?
Rauhallista ja onnellista, mutta kuitenkin tavallista arkielämää. Vietetään suuria juhlia ja nautitaan elämän pienistä iloista.

Lähettäisin tämän tällä kertaa Häivähdys purppuraa-blogiin!

 

maanantai 27. tammikuuta 2014

Ajan olemuksesta


Viime yönä valvoin vaihteeksi, minulla on nyt jostakin syystä unirytmi muotoutunut niin, että valvon joka toisen yön ja nukun joka toisen, noin kärjistettynä. Viime yönä nukuin viitisen tuntia, toissayönä peräti neljätoista tuntia ja sitä edeltävänä nelisen tuntia kolmessa pätkässä. Täytyisi nyt keskittyä unirytmin korjaamiseen, mutta koetan olla stressaamatta enää siitä asiasta enempää. Tällä viikolla menen vihdoinkin uusyrityskeskukseen juttelemaan yritysasioista, jotta se asia saadaan lopultakin kunnolla liikkeelle. Monta muutakin asiaa on paraikaa käynnissä, kuten aikaisemminkin olen täällä maininnut. Ne ovat kaikki sellaisia asioita, jotka varmasti vaikuttavat omalta osaltaan unen määrään ja laatuun.

Niinpä sitten on aikaa monenmoiselle ajatukselle. Eilen, tai oikeastaan tänään pohdin ajan merkillistä olemusta. Isän kuolemasta tuli tänään kuluneeksi 13 vuotta. Toisaalta tuntuu, että aikaa olisi kulunut paljon enemmän, toisaalta taas aikaa voisi olla kulunut vain hetki. Merkillistä! Miten aika voikaan olla niin erilainen eri tilanteissa. Ajankulun muuttuminen lienee tuttu ilmiö jokaiselle; kuinka usein odottaessa aika tuntuu hidastuvan, mutta onnellinen hetki katoaa historiaan ennen kuin sitä ehtii kunnolla edes rekisteröidä? Luen juuri Esko Valtaojan kirjaa Kaiken käsikirja, ehkä sekin availee polkuja ajatuksille. Alku on ollut perin filosofinen; onko mitään tai ketään olemassa ja jos on, niin missä ja milloin. Kaikki totuttu voikin olla olematta, mitään ei voi todistaa. Ajattelin jatkaa tänä iltana, mutta jo nyt olen todella väsynyt. Luulenpa, että teekupposen jälkeen höyhensaaret kutsuvat. Jos seuraan nyt totuttua rytmiä, huomisiltana on taas lukemisen -ja kenties ajattelemisen- aika...



Ps. Jouduin nyt vihdoinkin päivittämään itselleni Google+:n, kun en saanut tuota kuvaa ladattua kunnolla. Kuva oli kuin maalattu, täysin erilainen kuin koneella. Nyt on kummat oletusasetukset poistettu, vaikken ymmärräkään miksi ne toimivat silti, vaikkei edes käytä palvelua.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Haasteellista osa 1: Kahvihetki

Viime vuoden puolella kaikki ylimääräinen tuppasi jäämään ja parhaistakin yrityksistä huolimatta muutama haaste ja toive jäi toteuttamatta. Nyt tulevalla viikolla aion parhaani mukaan toteuttaa haasteet ja toiveet, joten toivotaan parasta ;)


Aloitan tästä Auringon ihanat-blogista saamastani kahvihetki-haasteesta,
jonka sain tällä viikolla - kiitos!


1. Mikä on sisustustyylisi?

Sekalainen. Meillä on kaikkea uudesta ja modernista aina 1800-lukulaisiin juttuihin saakka. Joistain asioista pidän uutena, toiset taas ovat parhaita juuri vanhoina. Värit ovat melko neutraaleja, paljon valkoista ja harmaan sekä mustan sävyjä, mutta vastaavasti myös esimerkiksi punaista ja sinistä.

2. Mihin huoneeseen olet panostanut eniten?

Remontoin tämän kodin huoneet melkolailla kauttaaltaan muuttaessa, joten melko tasaisesti kaikkialle. Seuraavassa kodissa tilanne tulee olemaan toinen, aika varmasti. Mutta siitä lisää sitten aikanaan...

3. Mihin käyttäisit paljon rahaa ilman huonoa omaatuntoa?

Kissoihin, ne ovat minun henki ja elämä!

4. Mihin käytät paljon rahaa?

Kissoihin. Ne todellakin ovat minun henki ja elämä ;)

5. Mistä onnesta unelmoit?

Yrityksestä ja talosta, puutarhasta.

6. Mikä olisi mielestäsi huonoin onni?

Menetys, vaikka sen joskus voikin kääntää hyväksi onneksi ja menestykseksi.

7. Missä asiassa olet tunnollisin?

Pyrin olemaan tunnollinen kaikessa, mutta en todellakaan ole täydellinen. Työt täytyy tehdä huolella ja kissoista, etenkin Felixistä, huolehtia. Muu on sitten enemmän toissijaista.

8. Minkä inhimillisen virheen annat helpoiten anteeksi?

Sellaisen, missä ei satu millekään elävälle mitään. Muulla ei ole niin suurta merkitystä.

9. Mikä on naisen parhain ominaisuus?

Ystävällisyys ja rehellisyys.

10. Mikä on miehen parhain ominaisuus?

Luotettavuus.

Lähettäisin tämän mielelläni Sannalle Mökin keittiössä-blogiin!

lauantai 25. tammikuuta 2014

Lisää siivousta


Eilen illalla siivosimme mummolan Esterin kanssa. Ester suorastaan rakastaa imuroimista ja yritin kuvata Esterin imurointia, tosin melko huonolla menestyksellä. Koko kissa kuitenkin imuroidaan tekstiiliasetuksilla, Ester suorastaa vaatii sitä. Ensin kyljet, sitten koko häntä kerralla, sitten maha ja päälaki ja lopulta kyljet uudestaan. Magnus pyytää joskus samaista käsittelyä kevennettynä versiona, Felix käpältää putkea muttei toivo imurointia ja Daniel vähän vielä pelkää koko vehjettä (kuten esimerkiksi pyykkikonetta). Ester on kuitenkin ensimmäinen oma kissa, joka noin villisti pitää imuroimisen ihanuudesta. Selvästi mamman tyttö ;)

torstai 23. tammikuuta 2014

Vuoden 2013 käsityöt

Esitelläänpä nyt ne viime vuoden käsityöt, joita kertyi kylläkin selkeästi vähemmän kuin esimerkiksi toissa vuonna. Yhdet lapaset sain vuoden lopussa vielä toista peukaloa vaille valmiiksi, mutta viimeistely meni tälle vuodelle. Niinpä lasken ne tänä vuonna tehtyihin töihin ja esittelen ne tässä jossakin vaiheessa. Käsitöihin laskin tällä kertaa lähinnä "lankaa sisältävät työt". Itselle tulleita entisöintitöitä en tähän listannut, enkä myöskään "työ-töitä". Vähän hankalaa on tuo töiden lokeroiminen oikeastaan, että mitä kaikkea voi nimittää käsityöksi. Loppujen lopuksi kaikenlaista käsillä tehtävää mahtuu sen otsakkeen alle, mutta itse lähdin lajittelemaan työt tällä kertaa näin.

Torkkupeitot:




Huivit:


Tossut:

 Pientä sekalaista:




Siispä vuoden 2013 summa on kolme torkkupeittoa (joista yksi jättikokoinen ja yksi vauvanpeitto), kaksi huivia, kahdet "fantasiatossut" (panssarivaunut ja Toyota Land Cruiserit),  kahdet ranteenlämmittimet, kaksi poropehmoa, baskeri, muutama kymmenen kappaletta afrikkalaisia kukkia jämälankaprojektipeittoa varten ja jalkarahi. Jalkarahi oli vähän siinä ja siinä, laskenko senkin tänne mukaan, mutta laskin kuitenkin.

Huiveista toinen onkin sellainen, jota en ole täällä ehtinyt esittelemään (tuo harmaa-punertava). Meni opiskelutoverille ja tein sen ihan joulun alla. Ohje on jostain hamalta 80-luvulta ja suoraan toisesta huivista kopioitu, kun ohjetta en tähän hätään arkistosta löytänyt. Minulla oli itsellänikin tuollainen äidin 80-luvulla tekemä huivi, mutta lukioaikaan se varastettiin naulakosta oppitunnin aikana(!). Äiti teki minulle kyllä uuden, oikeastaan kaksikin, mutta harmittaa silti yhä. Alkuperäisen tyylistä lankaa ei enää tietenkään ollut ja ihmekös tuo. Ohje on kiva ja ajattelinkin tehdä itselleni vielä yhden samanmoisen.

Katsotaan sitten taas vuoden päästä, että mitä olen saanut aikaan, vai olenko saanut yhtään mitään aikaiseksi! ;)

 

maanantai 20. tammikuuta 2014

Luottamuksen osoitus



Tänään löysin reippaan pojan tällaisista tunnelmista. Aikaisemmin Daniel ei ole suostunut paljastamaan mahaansa pitkäksi aikaa, saati sitten antanut rapsuttaa mahasta. Tänään kumpikin onnistui! Luottamuksen osoitus?


lauantai 18. tammikuuta 2014

Yhteiskuva


Tässä taas kuvapäivitys tilanteesta ja millaisesta tilanteesta kuva onkaan napattu! Kaikki neljä kullannuppua ensimmäisessä yhteiskuvassa ♥

En edes osannut arvata, että Daniel itse haluaisi noin lähelle toisia ruokaillessa. Siinä taas hiivittiin hakemaan kameraa ja yhden pikanappauksen ehdin ottaa, kunnes Ester havahtui tilanteeseen ja suhahti Danielille. Silloin poika siirtyi kauemmas ja söi loput ruoat erillään toisista. Siitäkin huolimatta tämä on jälleen valtaisa edistysaskel kissojen ryhmäyttämisessä, kun otetaan huomioon lähtökohdat ja se, että aikaa on kulunut näin vähän.

perjantai 17. tammikuuta 2014

Edistystä



Kuvan verran edistystä nähtävissä! Vasemmalla Ester, yllä Magnus ja alareunassa Daniel.

torstai 16. tammikuuta 2014

Totuttelua




Sain pakkausapua ennen mummolaan lähtöä, vaan eivätpä avustajat tainneet arvatakaan, että kuka siellä mummolassa heitä odottaakaan... Lääkärireissu sujui hyvin, kaikki neljä rokotettiin, Felix kävi korvatarkastuksessa (kuten kuvasta näkyy, puhtaat korvat tällä hetkellä) ja Daniel sai sirun. Samalla vahvistuivat omat arvailuni, eli poikahan Daniel on ja vielä leikattukin. Ikäarvio oli sen sijaan itselleni yllätys; 5-10 vuotta. Ihan niin vanhaksi en olisi poikaa itse arvellut, mutta näin lääkäri uumoili. Leikkauksen ja iän perusteella on siis pääteltävä, että Daniel on aikanaan joko hylätty tai lähtenyt kauempaa karkuteille. Oli miten oli, poika on tullut jäädäkseen meille. Sirutus sujui äärimmäisen hienosti, Daniel vierasti lääkäriä kaikkein vähiten koko nelikosta.


Tutustuminen on sujunut melko hyvissä merkeissä, alkuunsa kuljetuskopista haistelemalla ja sitten jo samassa tilassa. Yö vietettiin eri huoneissa eikä suurempaa lähikontaktia ole vielä tapahtunut, mutta pakottaakaan ei pidä. Tiedän, että toiset suosittelevat vieläkin hitaampaa tutustumista, mutta minusta tuntuu että kissojen täytyy vain saada aikaa ja rauhaa tähän prosessiin. Kun molemmat tahot huomaavat toisen olevan vaaraton, ei pitäisi enää olla suurempia ongelmia (tai jos on, ne ovat pidempilaatuisia ja muusta johtuvia). Felix tahtoisi mennä ihan liki Danielia ja varmaan leikkiäkin yhdessä, mutta Esterillä on vastaavasti kova stressi päällä. Magnus ei vielä oikein tiedä miten suhtautua siihen, että Ester murisee ja suhisee mielenkiintoiselle Danielille. Danielia puolestaan kummeksuttaa ja pelottaa vähän kaikki, eikä poika itse tarjoudu menemään toisten luokse. Iltaruokaa koko jengi odotti samassa tilassa, mitä pidän jo hyvänä merkkinä. Felix ja Daniel nukkuivat jopa jonkin aikaa samassa sängyssä, mikä on mielestäni myös hyvä merkki.

Hitaasti hyvä tulee!

tiistai 14. tammikuuta 2014

Jännitystä ja turhautumista ilmassa

Täällä on eletty kovin jännittyneessä ilmapiirissä koko tammikuu, mistä johtuen tuntuu siltä, etten osaa tarttua oikein mihinkään ja vaellan vain ympyrää kotona. Tässä välissä oli hilkulla, ettei tullut muuttoa jo ensi viikolla. Potentiaalinen ostajaehdokas kuitenkin perääntyi ja täällä ollaan edelleenkin. Pelottaa että tuo itse katselemani talo ehtii mennä kaupaksi ennen kuin saan tämän oman kodin myytyä... Sekin on ollut myynnissä melkein saman aikaa kuin meidänkin koti, joten ei olisi mikään ihme. Tässä täytynee alkaa miettimään omia vaihtoehtoja ihan urakalla!

Huomenna on muutakin jännittävää tiedossa, menemme nimittäin vihdoinkin eläinlääkäriin kaikki neljä! Tai no, viisi, jos minutkin lasketaan mukaan. Kaikki neljä saavat rokotukset, Felixillä on myös korvatarkastus tiedossa ja Daniel sirutetaan. Sitten onkin tiedossa retki mummolaan, missä ajattelin totuttaa kissat yhteiseloon. Meillä on kotona oikeastaan vain yhteistä tilaa, ainoastaan makuuhuoneeseen voisi sulkea jonkun tarvittaessa. Lisäksi ajattelin, että Danielilla on ehkä turvallisempi olo mummolassa kuin täällä meillä, ettei tule taas muuttoa vieraaseen ympäristöön ja samaan syssyyn vielä kolme uutta kissakaveria. Sitäkin vielä ajattelin, että Danielille olisi varmaan helpompaa muuttaa suoraan uuteen kotiin eikä tämän nykyisen kodin kautta uuteen. Sisäkissaksi opettelu, uusi koti vaelluksien jälkeen ja uudet kaverit ovat varmasti suuria muutoksia kissalle ja en tahtoisi stressata poikaa enää enempää kuin on tarvis. Siinäpä se pulma vain onkin, että milloin tästä oikein päästään muuttamaan!

Olen nukkunut järjettömän huonosti joululta saakka, en saa oikein öisin nukuttua kunnolla ja se kostautuu sitten päivisin joko nukkumalla tai järjettömällä väsymyksellä. En osaa oikein tehdä mitään, elän ikään kuin välitilassa. Hampaitakin olen alkanut puremaan öisin ja siitä seuraa useimmiten järjetön niska-hartiaseudun särky ja päänsärky. Suunnitelmia olisi enemmän kuin pitkään aikaan, mutta ei niitä ei ole olosuhteiden pakosta mahdollista vielä toteuttaa. Taidan olla nykyään huono odottamaan, mutta toisaalta olemme odottaneet muuttoa ja melkein vuoden, ettei nyt sentään ihan lyhyestä ajasta ole enää kyse.

Äh!

maanantai 13. tammikuuta 2014

Nuutinpäivä, siivouspäivä


Niin se Nuutin päivä saapui tälläkin kertaa ja minun lienee aika käydä joulukoristeiden kimppuun. Kuusi on edelleen täydessä jouluasussaan, mutta nyt on aika laittaa koristeet takaisin laatikoihin odottelemaan taas uutta joulua. Samalla lienee parasta siivota koko huusholli kunnolla...


Muutama joulu sitten sain joululahjaksi tällaiset mainiot siivoushanskat, eikös olekin hienot? Meidän allergikko-Felixin takia on pakko siivota melko usein ja aika tarkkaan. Ennen Felixiäkin sain kyllä leikkimielisen lempinimen Bree Van de Kamp, mistähän johtune... ;)


Kai se on tartuttava "harjanvarteen", ei auta muu!