torstai 31. tammikuuta 2013

Ki-Ki-Kickeroo











Magnuksen lempilelu on kickeroo. Nimenomaan tuo tavallinen, pienet ja ratisevat eivät ole saavuttaneet niin suurta suosiota. Tavanomaisen potkuttelun ja painin lisäksi sitä on mukava jahdata. Kaiken puremisen ja riehumisen jäljiltä on suoranainen ihme, että yksikään meidän huushollin kickeroista ei ole mennyt pieniä (korjattuja) reikiä lukuun ottamatta rikki.

Leikkisää tammikuun loppua!

tiistai 29. tammikuuta 2013

M niin kuin...

Joulupukin paketista paljastui sellainen mystinen, huumaavasti tuoksuva rasia. Rasia herätti villiä innostusta, myöskin siinä kyseissä kansalaisessa, joka ei rasian sisällöstä pääse nauttimaan.


Niinpä rasian sisältöä testattiin joululomalla suljettujen ovien takana.


M niin kuin Maukas Muikku.

Aitoina savolaisina kissoina punavalkoiset kansalaiset riemastuivat rasian sisällöstä kovasti ja muikkuja piti käpältää reippaasti ennen syömistä. Felix jäi kala-allergikkona vaille näistä huveista, mutta ehkä pojalle keksitään vastaisuudessa jotain omaa erityisherkkua.




Muistakaa maistella muikkuja!




maanantai 28. tammikuuta 2013

Pieni pöytä








Tässä kuvallinen kertomus valmistuneesta asiakastyöstä, pienestä pöydästä.

Pöytä oli melko huonossa kunnossa, sillä se oli ollut ulkosäilytyksessä. Pöydän pintalevy oli melko pahoin krakeloitunut eikä sitä olisi saanut kunnolla korjattua, joten tein siihen uuden levyn ja samalla pääsin koettamaan viilutusta. Viilutettu pöytäpinta on kuitenkin huomattavasti kauniimpi kuin pelkkä vaneripinta. Pöydästä puuttui alataso kokonaan mutta siinä oli kuitenkin ennen ollut sellainen, joten sekin tehtiin uusiksi. Yksi "lukkorenkaan" osista puuttui myös kokonaan.

Pinta on petsattu kahteen kertaan Herdinin petsillä sävyllä Tiikki, mutta jostain syystä väristä tuli melkoisen tumma. Levitysvaiheessa väri näytti jäävän vaaleammaksi. Pintakäsittelyaineena on Osmo Colorin kirkas vaha 3101. Lisäksi korjasin sävyerovirheitä akryyliväreillä ennen viimeisiä vahakerroksia, joita tuli yhteensä neljä kerrosta.

Kyllä pöydän elämä sai varmasti jatkoaikaa tästä eteenpäin.

Mukavaa viikonalkua kaikille!

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

12 vuotta


Vuodet vierivät ja on taas aika sytyttää isän muistolle kynttilä.

Aika kuluu niin nopeasti, aivan liian nopeasti...

lauantai 26. tammikuuta 2013

Tapojensa orja?

Pidän rutiineista ja perus-arjesta, joten vapaat viikonloput kulkevat nykyään melkeinpä aina samalla tavalla. Tämä päivä on taas erittäin hyvä esimerkki siitä!



Tänään ei valitettavasti ollut ihan näin kaunista, kuvat parin viikon takaa.

Aamupäivän lähinnä luin ja rapsuttelin kissoja. Olinkin vielä ihmeen aikaisin hereillä, ennen yhdeksää jo. Iltapäivän puolella tein lihaskuntotreenin ja kävin sauvomassa (siis sauvakävelemässä), siinä menikin se pari tuntia hyvin kepoisesti. Olen aivan koukuttunut uuteen sykemittariini, jonka Joulupukki toi minulle jouluna! Ennen urheiluja tein ruoan lähestulkoon valmiiksi, jotta lenkin jälkeen pääsin suoraan saunaan. Saunoin ja laitoin ruoan loppuun, tänään tein maailman parasta kasvissosekeittoa ja täytettyjä, uunissa paistettuja patonkeja. Loppuillalle onkin ohjelmassa pelkästään leffoja ja neulomista, kissojen leikkejä unohtamatta. Jonkun mielestä ehkä kamalan tylsää, mutta minun mielestä ihan parhaalla tavalla vietettyä aikaa! En tiedä oikeastaan juuri mitään parempaa.



 Patonkien pintaan sipaisin hiukan margariinia, taco-tuorejuustoa ja ketsuppia.
Itse täytteenä kinkkua ja pepperonia, hiukkanen sinihomejuustoa ja tavallista juustoa.
Sitten vain paistetaan rapeiksi uunissa ja herkutellaan!

Oikein kivaa lauantai-iltaa kaikille!

perjantai 25. tammikuuta 2013

Korkean paikan leirillä osa 2

Uutena vuotena bloggailtiin mummolan korkean paikan leiriltä, tällä kertaa koti-leiriltä:









Kulkureitti on selvä: liesituulettimen päältä ylös ja alaskulku tapahtuu joko jääkaapin päältä työtasolle tahi kaapin päältä liito-oravina keittiön pöydälle.

Yksin, kaksin tai kolmestaan, mutta korkean paikan leirit ovat ehdottomasti Magnuksen lemppareita. Ei mene päivääkään, etteikö poika ottaisi torkkuja jossain korkealla.

Meidän porukka toivottaa kaikille oikein kivaa viikonloppua!


keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Ranskalainen puleeraus

Aikaisemmin mainitsinkin jo ranskalainen puleerauksen eli sellakkakiillotuksen, joten tässä hieman lisää aiheesta.

Tämän vuoden puolella aloitimme erikoispinnankäsittelyä koskevan kurssin ja toistaiseksi kurssilla on ehditty marmoroimaan, sellakoimaan sekä ootraamaan vaaleaa ja tummaa tammea.

Sellakka on Aasiassa elävän kilpikirvan eritettä, jota käytetään mm. pinnankäsittelyaineena sekä väriaineena (esimerkiksi elintarviketeollisuudessa). Sellakkaa saa hiutaleina ja ne liuotetaan alkoholiin, jolloin saadaan pintakäsittelyyn sopiva liuos. Saatavissa olevia sävyjä ovat esimerkiksi clear, orange ja lemon.


Ranskalainen puleeraus eli sellakkakiillotus tarkoittaa ainutlaatuisen ja erityisen kiiltävän sellakkapinnan luomista. Sellakkapinnasta tulee sitä parempi, mitä ohuempia kerroksia pinnassa on. Muutama lähde suosittaa tekemään kiillotuksen siveltimellä esimerkiksi sen nopeuden tähden, mutta itse en sitä suosittelisi. Siveltimellä on mahdotonta saada riittävän ohuita kerroksia aikaiseksi ja siveltimen vedoista syntyy poikkeuksetta paljon kertautumista, joka näkyy heti pinnassa.

Työskentelyvälineiksi tarvitaan tullo (puuvillakangasta ja esimerkiksi trasselia), sivellin, puhdas puupalikka, hohkakivijauhetta, kiillotusöljyä (½ ompelukoneöljyä, ½ parafiiniöljyä), vesihiomapaperia ja kuiva kangas.


Aluksi kiillotettava pinta hiotaan ja puhdistetaan hyvin hiontapölystä. Ohennettua sellakkaa sivellään siveltimellä päättäväisin vedoin, ainetta ei hierota pintaan. Anna kuivua hyvin (kuivana pinta ei enää tunnu nihkeältä - huomaa kuitenkin että hansikkaalla koettamisesta jää jälki, koeta siis paljain käsin!) ja levitä vielä toinen kerros siveltimellä. Sen enempää ei kannattaisikaan levittää siveltimellä, sillä siveltimellä levitetyt kerrokset ovat hyvin paksuja ja koko jutun juju on ohuet kerrokset. Tämän jälkeen aletaan levittää sellakkaa tullolla: leikkaa kankaasta sopiva neliön muotoinen pala ja ota omaan nyrkkiisi sopiva määrä trasselia (tai mikä tuntuu sopivalta) ja aseta trasseli kankaan sisään, jolloin niistä muodostuu tullo. Trasseli toimii säiliönä sellakalle. Kankaan likaantuessa, nukkaantuessa tai rikkoontuessa se vaihdetaan uuteen. Hakkaa tulloa puhtaaseen puupalikkaan testimielessä niin kauan, kunnes jälki on hyvää ja tasaista. Tulloa pyöritellään pinnan yli nopeasti, sillä liikkeen pysähtyessä sellakkapinta palaa. Liikkeen tulisi myös aina sekä alkaa että loppua ilmaan. Mikäli kertautumista alkaa ilmenemään, kannattaa pintaa työstää välillä puunsyiden mukaisesti. Pinnan on myös annettava kuivua jokaisen levityksen jälkeen! Työn on annettava myös kuivua välillä kunnolla ja työskentelyä voi jatkaa taas seuraavana päivänä. Silloin kun pintaa alkaa tuntumaan jatkuvasti tahmaiselta, on pidemmän tauon aika.


Välillä tarvitaan hohkakivitäyttöä, jotta pinnan epätasaisuudet häviävät ja pinnasta tulee tasainen. Hohkakivijauhetta lisätään pieni määrä kuivalle pinnalla ja se hierotaan pintaan käsin. Sen jälkeen pinnalle lisätään muutama tippa kiillotusöljyä ja pintaa kiillotetaan pyörivin liikkein tullolla. Tämän jälkeen jatketaan normaalisti tullotyöskentelyä.


Hohkakivitäytön lisäksi tarvitaan myös vesihiontoja. Kuiva pinta hiotaan vesihiomapaperilla ja hiomajäte poistetaan välittömästi kuivalla kankaalla, sillä sellakkapinta ei kestä juurikaan vettä. Tämän jälkeen voidaan jatkaa jälleen tullotyöskentelyä.


Tässä hieman huonosti erottuva kuva minun sellakkakiillotus-harjoituksestani. Pinnassa on sata (todellakin!) kerrosta sellakkaa ja siihen on tehty kahdeksan hohkakivitäyttöä sekä yhdeksän vesihiontaa. Tuolla määrällä pinta alkaa olemaan valmis.


Sellakkakiillotus ei ole vaikeaa, mutta kärsivällisen ihmisen hommaa se on. Työhön on varattava useita päiviä aikaa, sillä pinnan on annettava aina välillä levätä yön yli. Sellakka ei myöskään ole kestävämpiä pinnankäsittelyaineita, sillä se reagoi herkästi lämpötilan ja ilmankosteuden vaihteluihin eikä pinta kestä vettä (puhdistus joko nihkeällä tai kuivalla liinalla). Kauneudessaan sellakkapinta on kuitenkin ainutlaatuinen!

lauantai 19. tammikuuta 2013

Lumikenkälauantai

Tähän mennessä tämä lauantai on ollut mitä mainioin!

Aamupäivän käytin kuunnellen kissojen kehräystä ja luin The Barque of Heavenia (kuva alla). Päätin joskus viime vuonna, että luen vähintään joka kuukausi yhden englanninkielisen teoksen. Aloin nimittäin jossain vaiheessa huomata, että englantikin näyttää alkavan rapistumaan vähäisen käytön edessä. Nyt olenkin pyrkinyt elvyttämään kielitaitoa vähintäänkin lukemalla ja kirjoittamalla, tosin puheharjoituksetkaan eivät tekisi lainkaan pahaa. Jotta jaksan pitää projektia yllä, on mukana oltava tämänkin kaltaisia suosikkeja!


Iltapäivän puolella lähdin lumikenkäilemään. Alku sujui ihan mallikkaasti, mutta sitten toinen kenkä räsähti rikki ja lumikengät täytyi jättää odottamaan paluumatkaa. Reissu oli tämän talven ensimmäinen, joten ehkä kengät joutuivat liian kovalle kurille... Joskus aikaa sitten toinenkin kenkä on nimittäin särkynyt täsmälleen samasta kohti. Paluumatkan tein pelkästään ylämäkeä pitkin ja pakko on kyllä sanoa, että perille päästyä heikotti hieman, olinhan paarannut hangessa ihan tavan kengillä. Lunta satoi myös reippaasti koko ajan, eikä pakkasesta ollut näillä korkeuksilla tietoakaan.



Reissun jälkeen saunoin oikein kunnolla puusaunan loimotuksessa ja sitten olikin aika paistaa kotitekoista pitsaa - hyvin suomalaisin täyttein, hedelmine päivineen.


Loppuilta on pyhitetty kissojen ohessa pelkästään lukemiselle ja ehkä jollekin elokuvalle. Samalla saa hieman verrytellä sormia neulepuikkojen ja virkkuukoukun seurassa sekä herkutella vielä tähteeksi jääneellä pitsalla.

Mukavaa lauantai-iltaa!

perjantai 18. tammikuuta 2013

Viikkokuulumisia

Vuoden alku tuntuu hujahtaneen ohi hetkessä ja melkoista kiirettä on pitänyt eri asioiden taholla. Koulussa aloitimme uuden kurssin, erikoispinnankäsittelyn. Ensimmäisenä harjoittelimme marmorointia ja sellakkakiillotusta eli ranskalaista puleerausta, seuraavaksi vuorossa on mahonki- ja tammiootrausta.


Asiakastöitä olen koettanut saada eteenpäin mahdollisimman nopeasti, ja toivottavasti edes puolet valmistuvat ensi viikon aikana. Joulukuun sairaslomani näkyvät selkeästi näin tammikuussa töiden saralla. Onneksi näissä ei ole ollutkaan ihan tarkkaa valmistumisaikaa ja asiakaspuolella on riittänyt ymmärrystä! Kiireestä johtuen minun on tunnustettava, että meillä on edelleenkin joulukuusi koristepuvussaan parvekkeella, mutta josko minä sen ensi viikolla jaksaisin purkaa...


Myös näytöt numero kaksi ja kolme painavat pikku hiljaa päälle. Seuraava näyttö on maaliskuun alkupuolella ja sitä seuraava huhti-toukokuun vaihteessa. Maaliskuun näyttö on viimeinen huonekalunäyttö ja sen jälkeen tiedossa on vain kirjallisia näyttöjä: loppukevään yritysnäyttö ja tyylihistoriaan pohjaava näyttö sekä portfolio kaikista opintojen aikana tehdyistä töistä ennen koulun loppumista. Luultavasti huonekalunäytön huonekaluni on pieni talonpoikainen pesukomuutti, ainakin se on aikomuksena.


Aloitin myös kuluneella viikolla uuden harrastuksen, pilateksen nimittäin! Oli oikein mukava tunti ja tästä eteenpäin pilatesta onkin kerran viikossa. Aloitimme tunnit nyt koulukavereiden kanssa ja olen erittäin ylpeä etenkin ryhmämme miehistä, jotka uskaltautuivat myös mukaan!


Mutta takaisin vielä marmorointiin. Minun marmorointikokemukseni on toistaiseksi todella vähäinen, joten lopputuloskaan ei ole millään tavalla kummoinen. Muutaman version olen tehnyt ja kaikki pyyhkinyt lopulta pois. Valkoinen marmorointi tehdään valkoiselle alkydimaalipohjalle (minun tapauksessani harjoituskappaleet on tehty pelkän pohjamaalin, Otexin päälle, ja sitäkin on vain yksi kerros). Maalin kuivuttua pohjalle sivellään kaljaa ja hiven mustaa väripigmenttiä, joka töpötellään luonnonsienellä kuviolliseksi. Sitten alkaakin se vaikein osuus, eli marmorikuvioinnin maalaaminen. Kuviotkin maalataan kaljan ja väripigmentin seoksella. Häivytys tehdään yleensä häivimellä, mutta aivan yhtä hyvin voi käyttää esimerkiksi sientä tai rättiä. Yhtä ja ainoaa oikeaa kuviota ei ole, joten marmorointi jättää sijaa jokaisen omalle näkemykselle.



Minun kaikki yritelmäni on maalattu Veronan maavihreällä ja kasselinruskealla.

Harjoitus tehnee mestarin ajan kanssa?

Oikein mainiota perjantai-iltaa jokaiselle!