Vaikka nyt ei oikein muuten jaksakaan kauheasti puuhailla, ajatella voi aina!
Osallistuin juuri blogi-arpajaisiin, ja osallistujia pyydettiin kertomaan jotakin itsestään. Noh, ikä ja sukupuoli ovat melko helppoja kertoa, nuori nainen, 20+. Kolmen kissan mamma ja itsekin varsinainen kotikissa. Loppu olikin sitten melko vaikea muotoilla. Päädyin lopulta kirjoittamaan lisäykseksi;
"Mielenkiintoisia asioita on maailmassa niin paljon, etten taida kuunaan ehtiä toteuttaa kaikkea mitä haluaisin - uusimpana willityksenä on geokätköily."Tuntuu, että periaatteessa minulla olisi aikaa vaikka muille jakaa. Silti en jostain kumman syystä tahdo saada kaikkea tarpeellista (ja tarpeetonta) aikaiseksi. Johtuisikohan se siitä, että huomio suuntautuu aina niin moneen paikkaan yhtä aikaa? Kissat ja koti vievät tietenkin oman aikansa. Sen lisäksi minulla on aina muutama käsityö vaiheessa (tällä hetkellä ilmeisesti 7 eri projektia, jos lasken oikein) ja kaksi tuunauskohdetta odottaa tekijäänsä. Samoin on kirjojen laita, niitäkin on aina pari-kolme luvussa yhtä aikaa. Sarjoja (joita katson bokseilta) on muutama päällekkäin katsonnan alaisena, ja katsottavia elokuviakin jonossa, "sitten kun on aikaa". Kirjoitusprojektejakin on jokunen päällä, ns. pölyttymässä koneella. Samaan aikaan koetan seurata tähtitieteen uutisia (olen Ursan jäsen, en aktiivi enkä kuulu paikallisseuroihin) ja joskus katsella taivaallekin, tehdä joskus jotain taiteiluun viittaavaa (kuvataidelukion jälkeen en ole kyllä kauheasti enää ollut tästä kiinnostunut). Käyn pelaamassa sulkapalloa ja koetan nykyisin liikkua hieman muutoinkin. Osallistun toisinaan yhdistys-toimintaan. Sovellan keittiössä parhaan kykyni mukaan. Ja nykyään juoksen myös pitkin metsiä kätköjen perässä...
Luettelona lista näyttäisi jo aika pitkältä. Enkä edes tullut varmasti maininneeksi kaikkea. Välillä mietin sitäkin, sortuuko moni asia sen tähden koska tahtoisin tehdä monta asiaa yhtä aikaa? Tietyissä asioissa olen aika jämäkkä persoona, jos niin voisi sanoa. Jämpti. Säntillinen. Tarkka. Harrastuksiin en sitä kuitenkaan viitsi ulottaa, ainakaan sillä tavoin mitä moni ehkä kuvittelisi. Puuhaan aina sitä, mikä tuntuu juuri sillä hetkellä hyvältä. Olen huomannut, että heittäydyn asioihin intohimoisemmin nykyään. Jos paneudun johonkin, paneudun siihen täysillä ja tätä paneutumista kestää sitten oman aikansa. Tästä seuraa auttamattomasti kausiluontoista toimintaa ja niin kauan kuin se tuntuu itsestä hyvältä, aion jatkaakin samalla linjalla. Viime aikoina olen huomannut valitettavan monta henkilöä, joille harrastukset ovat muodostuneet rasitteiksi ja tekemisen riemu on muuttunut suoritusluontoiseksi. Olisi vallan kauheaa joutua elämään toisten odotusten tai tiettyjen normien mukaisesti, varsinkin jos asia koskee niinkin mukavaa asiaa kuin harrastamista.
Voisin siis kenties määritellä itseni mielialojen mukaan toimivaksi projekti-ihmiseksi, jolla on aina monta rautaa tulessa?
-
Älkää siis ihmetelkö, jos joku projekti joskus seisoo, seisoo ja seisoo ;)
Mitä te harrastatte, ja millaisiksi tekijöiksi itsenne luokittelette?