tiistai 31. toukokuuta 2011

Kuukauden kootut osa V

Kirjat:

-Mihin ihmeeseen se aika katosi? Ei yhtään kokonaista luettua opusta...

Elokuvat:
  1. Harry Potter ja Liekehtivä pikari
  2. Harry Potter ja Feeniksin kilta
  3. Harry Potter ja Kuoleman varjelukset osa 1
  4. Fight club
  5. FC Venus
  6. Rakkautta koleran aikaan
Toukokuussa ei olekaan sitten tapahtunut mitään uutta ja ihmeellistä. Remonttia ja geokätköilyä. Tuntuu ihan siltä, kuin koko kuukausi olisi kulunut torkkuessa eikä mikään ole valmistunut!

lauantai 28. toukokuuta 2011

Kickeroot

Löysin kuvakansiosta muutaman otoksen siitä, kun lapset saivat Kickeroot tassuihinsa.
Kickeroo-sanasta tulee aina mieleeni sana "didgeridoo".

Kuvat on otettu silloin, kun Felix oli mummolassa juuri sairastuneena. Pikkuinen poikakin sai oman lelunsa, muttei kuulema jaksanut juuri silloin innostua niin kauheasti. Kuvissa siis pelkästään Ester ja Magnus.
Nappasin myös videon leikkivästä Magnuksesta, mutten osaa siirtää sitä mihinkään nähtäväksi.


Kickeroo-osakkeet nousivat lelu-pörssissä huippuunsa ja osakkeiden voittokulku on jatkunut siitä lähtien.

Leikillistä viikonloppua!

Ilkitöitä

Talovahteilun lomassa piipahdin kotona. Vuokraisännän kanssa saimme sovittua pienistä remonttikohteista ja muista kotijutuista - vaan mikä yllätys minua odottikaan postilaatikossa?!

Joku ihana ihminen oli yrittänyt sytyttää postilaatikkoni tuleen viime yönä!!

Kirjeposti oli hieman hiiltynyt ja lehtiposti lähinnä vain mustunutta. Onneksi eivät olleet kuitenkaan täysin syttyneet tuleen, kärynneet vain. Haju oli kuitenkin erittäin paha, rikkimäinen. Koko nippu joutaa siltä seisomalta paperinkeräykseen. Onneksi juuri eilen ei ollut tullut mitään erityistä arvopostia. Postilaatikon sisus täytyy kyllä pestä. Löysin sieltä sellaisen pienen papatin tms. Ilmeisesti se on työnnetty sytytettynä luukusta sisään (meillä on lukollinen laatikko).

En ymmärrä, miksi naapureille täytyy tehdä tuollaista ilkivaltaa..
En vain ymmärrä.

torstai 26. toukokuuta 2011

Syväluotausta

Vaikka nyt ei oikein muuten jaksakaan kauheasti puuhailla, ajatella voi aina!

Osallistuin juuri blogi-arpajaisiin, ja osallistujia pyydettiin kertomaan jotakin itsestään. Noh, ikä ja sukupuoli ovat melko helppoja kertoa, nuori nainen, 20+. Kolmen kissan mamma ja itsekin varsinainen kotikissa. Loppu olikin sitten melko vaikea muotoilla. Päädyin lopulta kirjoittamaan lisäykseksi;

"Mielenkiintoisia asioita on maailmassa niin paljon, etten taida kuunaan ehtiä toteuttaa kaikkea mitä haluaisin - uusimpana willityksenä on geokätköily."

Tuntuu, että periaatteessa minulla olisi aikaa vaikka muille jakaa. Silti en jostain kumman syystä tahdo saada kaikkea tarpeellista (ja tarpeetonta) aikaiseksi. Johtuisikohan se siitä, että huomio suuntautuu aina niin moneen paikkaan yhtä aikaa? Kissat ja koti vievät tietenkin oman aikansa. Sen lisäksi minulla on aina muutama käsityö vaiheessa (tällä hetkellä ilmeisesti 7 eri projektia, jos lasken oikein) ja kaksi tuunauskohdetta odottaa tekijäänsä. Samoin on kirjojen laita, niitäkin on aina pari-kolme luvussa yhtä aikaa. Sarjoja (joita katson bokseilta) on muutama päällekkäin katsonnan alaisena, ja katsottavia elokuviakin jonossa, "sitten kun on aikaa". Kirjoitusprojektejakin on jokunen päällä, ns. pölyttymässä koneella. Samaan aikaan koetan seurata tähtitieteen uutisia (olen Ursan jäsen, en aktiivi enkä kuulu paikallisseuroihin) ja joskus katsella taivaallekin, tehdä joskus jotain taiteiluun viittaavaa (kuvataidelukion jälkeen en ole kyllä kauheasti enää ollut tästä kiinnostunut). Käyn pelaamassa sulkapalloa ja koetan nykyisin liikkua hieman muutoinkin. Osallistun toisinaan yhdistys-toimintaan. Sovellan keittiössä parhaan kykyni mukaan. Ja nykyään juoksen myös pitkin metsiä kätköjen perässä...

Luettelona lista näyttäisi jo aika pitkältä. Enkä edes tullut varmasti maininneeksi kaikkea. Välillä mietin sitäkin, sortuuko moni asia sen tähden koska tahtoisin tehdä monta asiaa yhtä aikaa? Tietyissä asioissa olen aika jämäkkä persoona, jos niin voisi sanoa. Jämpti. Säntillinen. Tarkka. Harrastuksiin en sitä kuitenkaan viitsi ulottaa, ainakaan sillä tavoin mitä moni ehkä kuvittelisi. Puuhaan aina sitä, mikä tuntuu juuri sillä hetkellä hyvältä. Olen huomannut, että heittäydyn asioihin intohimoisemmin nykyään. Jos paneudun johonkin, paneudun siihen täysillä ja tätä paneutumista kestää sitten oman aikansa. Tästä seuraa auttamattomasti kausiluontoista toimintaa ja niin kauan kuin se tuntuu itsestä hyvältä, aion jatkaakin samalla linjalla. Viime aikoina olen huomannut valitettavan monta henkilöä, joille harrastukset ovat muodostuneet rasitteiksi ja tekemisen riemu on muuttunut suoritusluontoiseksi. Olisi vallan kauheaa joutua elämään toisten odotusten tai tiettyjen normien mukaisesti, varsinkin jos asia koskee niinkin mukavaa asiaa kuin harrastamista.

Voisin siis kenties määritellä itseni mielialojen mukaan toimivaksi projekti-ihmiseksi, jolla on aina monta rautaa tulessa?

-

Älkää siis ihmetelkö, jos joku projekti joskus seisoo, seisoo ja seisoo ;)



Mitä te harrastatte, ja millaisiksi tekijöiksi itsenne luokittelette?


tiistai 17. toukokuuta 2011

Kakku äidille


Nyt ollaan kyllä totaalisesti myöhässä, mutta mainittakoon vielä äitienpäivästä.

Kokeilin ensimmäistä kertaa karppaajien kakkuohjetta, ja voi että tulikin hyvää! Olen vähän ristiriitaisin mielin tuosta makeutusaineesta, mutta kokeilin kuitenkin.

Mandariinimoussekakku
(alkuperäinen ja muuntelematon ohje, appelsiinimoussekakku)

Kakkupohja:
3 munaa
1dl makeutusjauhetta
0,5dl mantelijauhoa
0,75dl soijajauhoa
1tl leivinjauhetta

Täyte:
5 liivatelehteä
2dl kermaa
200g appelsiinin makuista tuorejuustoa
1 tlk mandariinilohkoja
vajaa 0,5dl sitruunamehua
makeutusta maun mukaan

Päälle:
2 dl kermaa
1 dl rahkaa
makeutusta maun mukaan

Koristeeksi:
mandariinilohkoja
rouhittua tummaa suklaata

Paista 200 asteessa n. 13-16 minuuttia, uunista riippuen.

Ensimmäinen ongelma oli soijajauhon kanssa, sillä pieneltä kylältämme ei sitä löytynyt. Sivukylän ruokapuodista sitä kuitenkin löytyi ikäänkuin vahingossa, joten pääsin kokeilemaan alkuperäistä ohjetta.

Voitele irtopohjavuoka ja jauhota se esim. mantelijauholla. Vatkaa munat ja makeutusjauhe vaahdoksi. Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja lisää varovasti muna-makeutusjauhevaahtoon. Paista pohjaa 200 asteessa n. 13-16 minuuttia, riippuen uunista.

Taikina näytti ihan normaalilta sokerikakkupohjataikinalta.

Pohja ei kuitenkaan noussut kovinkaan paljon, ja vuokani oli ilmeisesti liian suuri. Alkuperäisessä ohjeessa pohja oli halkaistu kahtia, ylä- ja alapuoleksi, mutta tämä ei kohoamattomuuden takia luonnistunut. Pohja jäi siis ihan vain pohjaksi.

Alkuperäisessä ohjeessa mousseen oli käytetty appelsiineja. Minulla oli kuitenkin hieman kiire, joten ostin pari purkkia säilykemandariineja. En myöskään lisännyt mousseen valkuaisvaahtoa, sillä moussea oli enemmän kuin tarpeeksi ilman sitäkin.

Valuta mandariinit ja lohko ne pieniksi. Notkista tuorejuusto pienellä kermalorauksella. Vatkaa loppu kerma vaahdoksi. Liota liivatelehdet ohjeen mukaan ja liuota ne lämmitettyyn sitruunamehuun. Yhdistä ainekset järjestyksessä kermavaahto - notkistettu sulatejuusto - liivateliemi - mandariinilohkot. Makeuta mieleiseksi.

Siirrä kakkupohja mieluiten puhtaaseen irtopohjavuokaan ja kokoa kakku siihen. Pohjalle kakkupohja, kostukkeeksi mitä mielit (itse laitoin hedelmämehua) ja lopulta mousse. Sen jälkeen hyydytä kakkua vähintään neljä tuntia, mieluiten yön yli.

Kakun sisus valmiina.

Vatkaa kermavaahto ja rahka, mausta. Irrota vuoan reunat ja kuorruta kakku vielä kermarahkaseoksella. Koristele esimerkiksi mandariininlohkoilla ja suklaarouheella.


Oli aika herkullinen kakku!



maanantai 16. toukokuuta 2011

Esterin päivä



Iloista nimipäivää pikkuiselle tyttöselleni!



Tunnustus

Sain oikein kauniin tunnustuksen Paulalta Arkiporinaa-blogista, kiitos kaunis!

Tunnustus ei edellyttänyt mitään ihmeellistä, mutta tahtoisin kuitenkin ojentaa sen eteenpäin

Tuutusen basaariin

jonka uudehko lukija olen.


sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Woihan Wäsymys

Kuinka voikaan väsyttää niin hirmuisesti?

Sain jokin aika sitten raudanpuutosanemiaan rautakuurin ja perin käänteisesti sain sen myötä hurjan väsymyksen kaupanpäällisiksi. Kuuria ennen anemia ei tuntunut väsyttävän minua lainkaan, mutta nyt on aivan toisin... Tänäänkin heräsin vasta kahdelta iltapäivällä, ja silti on koko ajan tuntunut siltä etten olisi nukkunut lainkaan! Lisäksi voin muutenkin hiukan huonosti, mutta menen loppukuussa tutkimuksiin. Tutkimukset sisältävät lihaksiin työnnettäviä neuloja ja sähkövirtaa, hiukan tahtoo jännittää... Vaan se niistä terveys-jorinoista tällä kertaa ;)


Felix on voinut nyt jokusen viikon hyvin. Tuossa mahavaivaisille tarkoitetussa ruoassa on käsittääkseni suurempi energia-pitoisuus kuin tavallisessa ruoassa, ja voi pojat kun se näkyykin pienessä kissassa! Felix on aivan hurjan villi, hyppii ja pomppii ja puhelee ja kurisee aivan mahdottomasti... Ja juoksee kuin tuulispää! Ester ja Magnus ovat vähän ihmeissäänkin, että mikäs veljeen nyt on mennyt. Painoakin Felix on nyt saanut takaisin, ainakin ulkomuodosta päätellen. Jos nyt tämä olotila vain jatkuisikin, niin voitaisiin taas kohta maistella enemmän tavallisiakin ruokia.

Mökillä on vihdoinkin käynnistynyt saunaremontti, ja elämme taas kissojen kanssa matkalaukku-elämää, kuten yleensäkin suurimman osan kesästä. Olemme etsineet ahkerasti kätköjä, ehkä se vähäinen jäljelle jäänyt energia on mennyt luonnossa samoamiseen. Se on kuitenkin onneksi positiivinen asia se!

Sain oikein kauniin tunnustuksen Paulalta Arkiporinaa-blogista, kiitos!Linkki

Koetan kovasti selättää väsymyksen ja palata takaisin normaaliin päiväjärjestykseen mahdollisimman pian.