maanantai 28. helmikuuta 2011

Kuukauden kootut osa II

Kirjat:

  1. Kuninkaan salamurhaaja (Robin Hobb)
Olen lukenut nyt vielä vähemmän kuin viime kuussa... Lukupiiriin olen lukenut tuota Hobbia ja muuten olen lukenut niitä lehtipinoja pois. Ja kerrankin olen tainnut päästä siihen tilanteeseen, että ei ole oikeastaan yhtään lehtiä lukemattomien pinossa!

Elokuvat:

  1. Antz - muurahaiset
  2. Yksin kotona 4
  3. American Beauty
  4. Wicker Man
  5. Cast away
  6. Karvinen 2
  7. Sinkkuelämää 2
  8. Baywatch; Häät Havaijin tapaan
Enpä ole näemmä katsonut kauheasti laadukkaita elokuvia tässä kuussa. Stargate: Universe-sarja on sitten korvannut ne laadukkuudellaan ;)

Muuta:

Ester leikattiin onnistuneesti. Oli hautajaiset.
Säät ovat kohdelleet kovasti kaltoin; kotona yli kolmenkymmenen asteen pakkaset ja paikkakunnalla n. -38 C. Hyrr. Vesiputki räksähti rikki 25. päivä, eikä vettä tule vielä tämänkään kirjoituksen julkaisuhetkellä. Eikä mitään tietoa sen paluusta ole edes olemassa. Olemme olleet ison osan tästä kuusta kotoa evakossa.
Ja mikä ehkä jossakin määrin ironisinta, rekkasin itseni sitten kuitenkin Naamakirjaan. Toisella nimelläni, mutta kuitenkin. Ei pidä sentään olla aivan kaikkien tavoitettavissa!


lauantai 26. helmikuuta 2011

Vesiongelmia

Puoli päivää kotona, kun on jo uusi asumisongelma päällä!
Meille ei nimittäin tule vettä.
Olemme jälleen evakossa.

Kunnan vesiputki räksähti kotitiellämme ja alapihalla oli ainakin eilen illalla ihan kiitettävästi vettä. Nyt kai se mahtane olla jo jäässä.

Merivettä Turkissa.

Elämä hankaloittuu hurjasti, kun ei saa juomavettä, ei vedettyä vessaa eikä käytyä suihkussa. Ruoan valmistaminenkin kärsii. Miten ihminen voikaan olla riippuvainen juoksevasta vedestä!

Järvivettä mökillä.

Mökillä tottuu aina siihen, että juomavesi tuodaan kotoa tai haetaan lähteestä ja muu käyttövesi nostetaan järvestä. Mutta kotona ei mukamas pärjää juuri hetkeäkään ilman vesiverkkoa. Surullista.

Eipä ollut siis tästäkään säiden lauhtumisesta merkittävää hyötyä - ei ainakaan tässä suhteessa!

torstai 24. helmikuuta 2011

Mansikka-limeleivokset

Innostuin pitkästä aikaa puuhailemaan keittiön puolella, johtuen ehkä siitä että olemme "pakkasevakossa" nyt vähän aikaa. Josko nuo kelit joskus tässä lämpenisivät!

Hellapoliisilla on aika paljon herkullisia ohjeita, ja pienen mainostuksen jäljiltä löysin tämänkin. Jouduin tekemään pienoisia muutoksia ohjeeseen tarvikkeiden ollessa hieman rajalliset/erilaiset.

Mansikka-limeleivokset


Tarvikkeet:

Jaffa mansikka-lime-keksejä
n. 400 g. mansikoita
1 prk vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
1 rasia maustamatonta tuorejuustoa
2 limeä
8 liivatelehteä
2-3 tl vaniljasokeria
1 dl tomusokeria
(tavallista sokeria)

amerikan muffini-vuokia (12 kpl)

Alkuunsa pesin limet erittäin hyvin kuumalla vedellä ja harjalla. Sitten raastoin yhden limen kuoren odottamaan ja puristin sen mehun kattilaan.

Koska meiltäpäin ei löytynyt alkuperäisiä mansikkalime-keksejä, käytin saman sarjan perinteisiä jaffa-keksejä.

Asettelin keksit pohjiksi muffini-vuokiin odottamaan täytettä.


Seuraavaksi soseutin mansikat, joita minulla oli enemmän kuin alkuperäisessä ohjeessa. Siispä lisäsin soseen sekaan aimo lorauksen tavallista sokeria! Jälkikäteen ajateltuna oli hyvä lisä, sillä muutoin leivoksista olisi tullut ehkä omaan makuuni liian happamia.

Sitten vatkasin vaniljakastikkeen, sekoitin joukkoon tuorejuuston ja maustoin seoksen vanilja- ja tomusokerilla sekä limen kuoriraasteella. Sen jälkeen vatkasin mukaan myös mansikkasoseen.

Tämän jälkeen sulatin liivatteet kiehuvaan lime-mehuun. Jäähdytin ja lisäsin sen ohuena nauhana jatkuvasti sekoittaen mansikka-vanilja-tuorejuustoseokseen.

Täytin kupposet seoksella ja laitoin jääkaappiin hyytymään. Ehkäpä mansikoiden määrästä johtuen seosta oli huomattavasti enemmän kuin kahteentoista vuokaan menee, joten lisävuokia on kannattavaa varata.


Muutaman tunnin hyytymisen jälkeen koristelin leivokset puolikkaalla keksillä ja ohuella lime-viipaleella.



Hellapoliisin alkuperäiseen ohjeeseen pääset tästä,

*klik*

Aika herkullista, suosittelen kokeilemaan!


lauantai 19. helmikuuta 2011

Lämpötila +1 ... Sisätiloissa!

Olen aina tiennyt, että tämä meidän huusholli ei ole mikään lämpöinen pesä talviaikaan. Tämä on nyt viides talvi tässä, mutta vasta nyt sain testattua lämpötilat kylmimmissä nurkissa. Tulokset ovat seuraavanlaiset:

Kodinhoitohuone: +11,5 astetta.
Sauna: +1 aste.

Kodinhoitohuoneen lämpötilan mittasin toissayönä, jolloin ulkolämpötila oli -27 astetta. Saunan lämpötilan mittasin viime yönä, ulkona oli silloin pakkasta -30'.

Älysin ottaa mittarista kuvan vasta päivällä, jolloin lämpötila oli sentään hieman noussut... Peräti asteella!

Joulusiivouksen jälkeen saunaan kuivumaan viety lattiamoppi jäätyi lattiaan kiinni... Eli on siellä ehkä ollut välillä pakkastakin. Mikä hauskinta, siellä on lämpimästi hohkaava patteri. Ei taida auttaa... Tai ehkä se auttaa sittenkin, ehkä siellä olisi pakkasta jatkuvasti ilman sitä?

Luonnollisesti nämä huoneet kylmentävät aika reilusti koko asunnon lämpötilaa. Seuraan nyt mielenkiinnolla lämpötiloja, sillä jos pakkaset vielä tästä kiristyvät, täytyy kai lähteä evakkoon.

Joskus aikaisemmin olen maininnut myös siitä, että lunta on melkoisen paljon. Toisen kerroksen ikkunakin on kohta puoleen väliin ummessa;

Kissatkaan eivät saa katseltua ikkunasta normaaliin tapaansa.

Onneksi kyse on kuitenkin sellaisesta ikkunasta, jossa on sellainen taso ikkunan alla ;) Emme sentään ole aivan niin syvällä lumessa!

Lämpöä kylmään lauantai-iltaan! Hyr!


tiistai 15. helmikuuta 2011

Yöllisiä serenaadeja

Iso poika on tainnut autuaasti unohtaa sen, että hän on jo iso kastraatti-kolli...
Meillä on nimittäin yö-laulaja!


Öiseen aikaan sylivauvasta kuoriutuu pian isommillekin lavoille soveltuva tähti.


Kuuuuuurrrrrrrrrrrr
mmmmmjaaaaaaaauuuuuuuuuu
kuuuuuuuurrrrrrrrrr!

Staran esitys käynnistyy joka ilta puolilta öin, paikkana keittiön tiskipöydän kulmaus.

Staran täytyy olla puhdas yleisöään varten...

Vaikka sitten joskus meinaisi vähän ujostuttaakin!


Nyt pitäisi sitten opettaa pojalle se, että äiti ei tule rapsuttelemaan öiseen aikaan, ei vaikka kuinka kauniisti laulettaisiin äidille!



torstai 10. helmikuuta 2011

Kevät tulee - haaveilun aika

Uskomatonta, miten kauhean nopeasti aika menee eteenpäin!

En ole kunnolla ehtinyt päästä talveen ja tähän vuoteen kiinni, kun huomasin maanantaina hankkimastani kalenterista (kyllä, ostin tämän vuoden seinäkalenterin näin myöhään) että virallista talvea on jäljellä enää muutama viikko! Minne tämä talvi taas katosi?

Ostan joka vuosi Mauri Kunnas-kalenterin.
Olen Mauri-fani!

Ajatukset siirtyvät melkein automaattisesti jo siihen, että lumet sulavat "pian" pois. On sitä kyllä riittänytkin tänä talvena, omassa pihassani on ainakin henkilökohtainen lumiennätykseni. Rinnemännyt (jos se on niiden oikea nimi?) ovat painuneet kokonaan kasaan lumen alle. Alkutalvesta kopistelin lumia aina pois, mutta nyt pitkään poissaoltuamme lumi oli vienyt voiton puista. Voi siis olla, että rinnemännyt ovat hiukkasen kärsineet, ennenkuin valtava lumikasa on poissa. Jouluvalotkin ovat yhä siellä paikoillaan, ja jollei tämän kesän aikana tehtävää pihan raivausta olisi suunniteltu tehtäväksi, jättäisinkin ne sinne. Neljästä viimeisestä syksystä viisastuneena olen nimittäin päättänyt ripustaa valot paikoilleen jo syyskuun aikana. En palamaan ihan silloin vielä, mutta paikoilleen kuitenkin. On ne vaan niin paljon helpompi asentaa paikoilleen lauhalla kelillä ja ilman lunta. Siihen nähden tuntuisi nyt hieman turhalta edes irrottaa niitä pois, jäisihän siihen väliin vain reilu nelisen kuukautta aikaa. Havutuksien ja lumikasaan kaatuneen kuusen valot kyllä palavat yhä iltaisin muutaman tunnin, ajastimen avustuksella. Muita pihavaloja ei sitten tarvitsekaan poltella :)

Kuusiaitaa harvennettiin viime vuonna - nykyisin tuolla paikalla on ulkovarastoni.

Ajatukset siirtyvät siis vihertämiseen. Olen suunnitellut sitä, mitä kaikkea sitä oikeastaan istuttaisikaan pihamaalle tulevaksi kesäksi. Kissojen takia en edes haaveile omista taimista, enkä kyllä tiedä, taipuisiko kasvitietoni ja -taitoni edes siihen. En ole näet mikään valtava lahjakkuus puutarhan puolella, vaikka haaveilenkin siitä, että tulevaisuudessa olisin kesäisin omavarainen vähintäänkin yrttien suhteen (ja monen muunkin lajin suhteen!). Haaveilen myös kasvihuoneesta.


Tulevana kesänä meillä kukkivat ja kasvavat orvokit, lapinorvokit ja toistaiseksi tuntemattomaksi jäänyt amppelikukka, jonka nimeä en mukamas yhtenäkään kesänä ole tullut tarkastaneeksi torilla asioidessani (saa auttaa tunnistamisessa, kuva alla!)... Miniruusu, muratti ja amppelimansikka ainakin, ja olen haaveillut hyvin monena kesänä amppelitomaateista. Porkkanat, salaatti, basilika, minttu, rakuuna, salvia, rosmariini, ruohosipuli, persilja. Auringonkukat ja ehkä vähän kehäkukkaa. Oi. Asunnon puolesta meillä on pieni perennapenkki, mutta sen sisältöön en ole kauheasti perehtynyt menneinä vuosina.

Terassin ulkoasuakin tulee aina mietittyä näin kevään korvilla. Normaalisti olen puhdistanut ja öljynnyt pihakalusteet vapuksi, mutta saapa nähdä kuinka käy tänä keväänä. Pidän sisustamisesta muutenkin, joten miksei pihallakin. Nykyään pitäisin ehkä enemmän valkoisesta kuin tuosta puunsävystä, mutta toisaalta itse talo on niin "ronskin" näköinen, että valkea kalustus ei ehkä tähän kävisi. Ehkä sitten joskus hion nuo ja kokeilen maalausta, ehkä siellä ihan omassa kodissa ;)

Tällaiselta tuo terassi näytti silloin, kun muutin tähän ;

Ja tämäntyyliseltä heti toisesta kesästä alkaen;


Sellaisia haaveita tällä kertaa!


keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Ester

Hienosti se pikkutyttö selvisi! Haimme pienen kolmen maissa iltapäivällä klinikalta, ja hienosti oli herännyt. Silloin jo hoitaja tosin totesi, että pikkuisen pahantuulinen pikkutyttö löytyy boksistaan, ja niinhän se vain oli, että itselleen se pikkuinen ärhenteli vähäsen illankin aikana. Leikkaus kuitenkin väsytti kovasti, ja suurimman osan illasta Ester vain torkkui. Vettä uskalsimme antaa vasta iltasella, ja tämän jälkeen sitten ruokakin maittoi pieninä erinä lusikasta tarjoiltuna. Yllättävän nopeasti ilmeinen kipu katosi, sillä eilen aamulla Ester jo kehräsi ja jutteli erittäin reippaasti, otti pienen juoksupyrähdyksen ja kokeili hyppäämistäkin (mikä toki on hieman kiellettyä). Pahan mielenkin oli uni vienyt mennessään!

Olin vähän yllättynyt leikkaustavasta, sillä Ester leikattiin kyljen kautta. En ollut koskaan edes kuullutkaan, että sitäkin kautta voidaan operoida! Nyt sitten saan tosin seurata, mitä hyötyjä tai haittoja tällaisella leikkaustavalla on. Haava ainakin on erittäin simppeli puhdistaa, on siisti, ei turvota tai punerra, eikä tihkuttanutkaan yhtään. Kenties leikkauspaikka vaikutti myös tikkien valintaan, Esterillä nimittäin on metallitikit, jotka täytyy poistattaa 10-12 vuorokauden kuluttua. Kylki käsittääkseni venyy enemmän (ja näin minulle on kerrottukin), niin ehkäpä ne kestävämmät tikit on sitten tarpeen tuossa.


Esterin mielestä kannattaa olla reipas tyttö, vaikka sattuisikin... Silloin voi nimittäin tienata uuden, kivan lelun!


Meillä on perinteisesti kutsuttu kaikkia jäniksiä Erkeiksi.
Joten tämäkin pupujussi on näin ollen tyttö-Erkki!

Klinikalla oltiin sitä mieltä, että vain harva kissa kiinnostuu tikeistään, joten emme saaneet kauluria... Voi oikeastaan arvata, miten sitten kävi! Ester alkoi kiinnostumaan aika kovastikin haavasta, ja näin ollen piti valvoa koko yö tytön unta. Eilen aamulla sitten metsästimme kauluria vähän lähempää, ja emmekös saaneetkin aika söpön ja tyttömäisen yksilön? ;)

Kaulurin saamisen jälkeen Esterin vahtiminen helpottui oleellisesti, ja minäkin palasin kotiin pienten veljien luo. Nyt tyttö odottelee kiltisti mummolassa, jotta pääsisi taas leikkimään veljien kanssa!

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Esterin suuri päivä

Vasta vähän aikaa sitten pieni palleroinen muutti veljiensä tykö...


Ja nyt se palleroinen on jo iso tyttö!


Huomenna puoli kymmeneltä Esterin pitäisi olla jo torkkumassa ja lääkärin pöydällä. Samalla kun leikataan niin istutetaan myös siru. Esterkin saa vihdoinkin omat henkkarit ;)

Mammaa taitaa jännittää enemmän kuin tyttöä. Veljet odottavat siskoa kotiin malttamattomina. Toipumisrauhan vuoksi veljet saavat kuitenkin odottaa vielä vähintääkin muutaman päivän, ellei sitten pidempäänkin. Siitähän se riippuu, miten toipuminen lähtee käyntiin!

Pitäkää peukkuja!


perjantai 4. helmikuuta 2011

Surullinen perjantai

Olin tänään hautajaisissa.

Hautajaispäivät eivät koskaan ole mitenkään iloisia tai hilpeitä, mutta tänään suruväen ajatukset olivat kuitenkin ehkä enemmän rakkaissa muistoissa kuin pelkästään surussa. Vanha ihminen, jonka elämään mahtui laaja kirjo kaikenmoisia kokemuksia, saatettiin viimeiseen lepoonsa.


Erityisesti eräs kohta papin puheessa kosketti minua kovasti. Seuraavat sanat ovat Saarnaajan kirjasta (Saarn. 3:1-8);

1 Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla.
2 Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta,
3 aika surmata ja aika parantaa, aika on purkaa ja aika rakentaa,
4 aika itkeä ja aika nauraa, aika on valittaa ja aika tanssia,
5 aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä, aika on syleillä ja aika olla erossa,
6 aika etsiä ja aika kadottaa, aika on säilyttää ja aika viskata menemään,
7 aika repäistä rikki ja aika ommella yhteen, aika olla vaiti ja aika puhua,
8 aika rakastaa ja aika vihata, aika on sodalla ja aikansa rauhalla.

Sitähän se elämä tosiaan on; aina on jonkun tai jonkin aika tulla ja toisen mennä. Kukaan ei pääse tätä elämän kiertokulkua pakoon. Tämä elämän tosiasia olisi hyvä jokaisen muistaa arjessa. Nautitaan elämästä kun voidaan!

tiistai 1. helmikuuta 2011

Rakas nojatuoli

Olemme viimeistä iltaa vähälle aikaa täällä mummolassa. Ester palaa takaisin tänne ensi viikolla, sillä saimme ajan sterilisaatioon ja sirutukseen jo ensi maanantaiksi. Veljet jäävät sitten äidin kanssa kotiin ja sisko saa leikkkauksen jälkeistä extra-hemmottelua mummolta ja ukilta ;)

Varsinkin yhtä asiaa kissat jäävät kaipaamaan mummolasta... Nojatuolia nimittäin!

Siinä on niiiin hyvä nukkua yksin...

Kaksin...

Ja jopa kolmestaankin!

Sopu sijaa antaa.