lauantai 31. heinäkuuta 2010

Haaste

Osallistuin tällaiseen haasteeseen Lennun käsityö-blogissa.

Haasteeseen kuuluu lähettää jotain itsetehtyä viidelle ensimmäiselle, jotka jättävät kommentin tähän postaukseen. Heidän tulee vuorostaan julkaista tämä omassa blogissaan ja lähettää jotain itsetehtyä viidelle ensimmäiselle, jotka siihen kommentoivat. Sääntönä on, että yllätyksen pitää olla itse tehty ja toimitettu osanottajille vuoden 2010 aikana!!

Katsotaan, ottaako tämä tuulta alleen täällä..!

torstai 29. heinäkuuta 2010

Myrskyjä ja poutapilviä

Edellisestä postauksesta on ehtinyt kulua jo melkoisesti aikaa; on ehtinyt tapahtua niin paljon. Hyvää ja huonoa.

Petterin tapauksessa oli huono onni matkassa, eikä asioista tullut yhtikäs mitään, jolloin jäi kissa saamatta. Kaksi remonttia painettiin läpi yhtä aikaa ja eräs ihminen katosi elämästäni ilmeisesti lopullisesti. Henkinen stressi on ollut melkoinen, ja koko ajan olen sairastanut saamatta juurikaan apua.

Tasan viikko sitten elämääni tassuttelivat kuitenkin Magnus ja Felix. Pienet orpokissaraukkani, joilta kuoli emo kun pojat olivat kolmiviikkoisia;


Magnus

Felix

Ehdin pitää poikia kaksi yötä, kunnes sain niin pahoja allergiaoireita, että jouduin menemään päivystykseen ja poikien piti muuttaa evakkoon äitini luo. Sain uusia lääkkeitä ja pidän tassuja ristissä, että lääkkeillä olisi minuunkin vaikutusta. Monien kissa-allergikkojen oireet ovat hävinneet kokonaan tuolla lääkkeellä. Oli melkoinen yllätys, että kuukauden kissattomuus puhkaisi noin kovan allergian..!

Kaiken tämän ohessa kärsin enenevissä määrin sydänoireista ja kilpirauhasen vajaatoiminnan oireista. Vihdoinkin eilen tapahtui odotettu asia; kaiken jahkailun jälkeen sydämeni temppuili niin paljon, että oireet otettiin todesta ja sain lääkkeitä sekä ajan tarkempiin tutkimuksiin! Samoin kävi kilpirauhasen kanssa, sain siihenkin lääkkeet.

Onhan tämä melkoista kun on jo tässä iässä niin rempallaan, että ei paljon huomisesta päivästä tiedä. Ei tarvitse enää ihmetellä, miksi olen vuosien kuluessa mennyt aina vain huonompaan kuntoon. Sairauksia on vaikka muille jakaa ja lääkkeitä senkin edestä. Mutta olen yhä edelleen elossa ja aina tähän saakka on saatu sairastamiset melko hyvin kuriin hoitamalla! Elän siis toivossa että saan nauttia kauniista päivistä ja oikeasta elämänmakuisesta elämästä vielä pitkään!

Eilen(kin) pohdin runsaasti elämääni, ja tulin siihen päätökseen, että minun on tehtävä jonkinmoinen elämäntapamuutos, jotta pysyisin paremmin terveenä. Kaikki karsittavissa olevat stressitekijät pois, rauhoitetummat aikataulut, enemmän unta, enemmän liikuntaa, enemmän rentoutumista ja itsestä huolehmista. Vähemmän epäterveellistä ruokaa, televisiota, tietokoneella istumista, jatkuvaa stressaamista ja muista huolehtimista (hyvissä määrinhän sitä on tietysti harrastettava). Näillä eväillä pitäisi koettaa mennä!

Olen myös ajatellut paljon joulua; siinä aihe joka ei sinällään tuota stressiä, korkeintaan positiivista sellaista! Olen hankkinut viime päivinä jokusen joululahjan, tehnyt lahjalistoja ja kuunnellut muutaman joululaulunkin. Siinä vasta stressinpoistaja; joululaulut! Pohdin myös oman joulublogin perustamista. Siitä saatte kenties kuulla lisää lähiaikoina.

Lähiaikoina aion kertoilla myös kodin ja mökin remontin etenemisestä, pihavaraston rakentamisesta ja muusta kesäpuuhasta, joka on pitänyt minut melko tehokkaasti poissa blogin ääreltä.

Näkemisiin,

torstai 8. heinäkuuta 2010

Aamulla

Aamulla lähden tapaamaan Petteri-poikaa.

Pitäkää minulle peukkuja!

perjantai 2. heinäkuuta 2010

Syitä ja seurauksia

Eilen saapuivat ruumiinavauksenkin tulokset, uurnan lisäksi. Tuntui melko raskaalta avata se kirje, ja taisivat ne kädetkin täristä melkoisesti. Olin pyöritellyt erilaisia vaihtoehtoja mielessäni, joten toisaalta oli hyväkin saada asia selville.

Ainoat muutokset löytyivät sydämestä, joten ns. viralliseksi kuolinsyyksi tuli äkillinen sydämen vajaatoiminta. En ollut käsittänytkään, miten moninaisia oireita se voikaan pitää sisällään! Koska mitään muutakaan selitystä ei löytynyt, pakko kai tuo on hyväksyä. Mitään ei kuitenkaan olisi voinut tehdä. Tuntuu jotenkin käsittämättömältä, että toissa syksynä kuollut mummoni kuoli täsmälleen samaan vaivaan! Muutenkin välillä ei tahdo jaksaa ymmärtää, että ennestäänkin pieni lähiperheeni kutistuu aina entisestään. Fabu liittyi nyt parinkymmenen edesmenneen perheenjäsenen, ystävän ja eläinystävän joukkoon tällä vuosituhannella. Lapsuuden perheestäni minulla on jäljellä vain äiti!

Mutta itsesääliin on turha vaipua. Pakko myöntää, että joskus minulla on siihen taipumusta. Sitten kuitenkin täytyy muistaa, että monella menee huomattavasti huonommin ja onhan minulla niin paljon mistä olla kiitollinen.

Toivon lujasti, että omaan pieneen (tällä hetkellä siis yhden hengen -) perheeseeni liittyy toinenkin jäsen piakkoin. Olen tutustunut hiljakseltaan hurmaavaan kissapoikaan, joka etsii kotia. Ajattelin ensin, että tämä tulee liian nopeasti, mutta silti tämä tuntuu oikealta. Voisi sanoa, että minulla on "tunne". Tämä kissapoika on niin samanoloinen tavoiltaan kuin Fabukin, vaikka en tietenkään hae ketään Fabun "korvaajaksi". Hauska sattuma vain. Toivon todella, että tämä onnistuu. Ensi perjantaina lähden tapaamaan tätä poikaa, ja sitten tiedän kertoa enemmän.

Ei siis saa jäädä tuleen makaamaan, vaan elämän on jatkuttava.
Tulipa eteen sitten mitä tahansa.

torstai 1. heinäkuuta 2010

Fabrizio

Fabrizio

09.10.2007 - 15.06.2010

Olit luonamme niin pienen hetken.


"Päivänä kauniin kesäisen
hiljeni sydän kultainen.
Lähtösi vaikea kestää on
surumme suuri ja sanaton."

Olet aina sydämessäni.
Lepää rauhassa, pieni enkeli-kissani.