perjantai 25. kesäkuuta 2010

Mukavaa juhannusta!

Toivotan mukavaa juhannusta teille kaikille siellä, vaikka täällä onkin vähän ankea tunnelma toistaiseksi. Tulin eilen kotiin, on vähän outoa näin alkuun.
Ystäväni oli yökyläilemässä, ja tänään hän lähti juhannusjuhliin, joissa minäkin ehdin käydä jo kääntymässä. Ennen lähtöään hän teki minulle ystävällisesti tällaisen rusettikampauksen;


Pahoittelen hieman huonoa kuvaa ja hieman likaisia hiuksianikin, kampaus tahtoo mennä omille teilleen luonnonkiharoiden kanssa muutenkin.

Youtubessa samaisen kampauksen teko-ohjeet:



Nyt vielä suihkuun ja odottelemaan toista ystävää, joka tulee juhlistamaan kanssani keskikesän juhlaa. Millainen ilta onkaan tiedossa, ei vielä tiedä. Kauheita ryyppyjuhlia en ole koskaan harrastanut, mutta nyt kipeänä ei muutenkaan sovi oikein kova juhlinta.

Nähdään pian!

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Lopun ajat

On jotenkin niin ontto olo. Valvoin viime yön ja vein kaikki pojan tavarat äitini luo. Sen verran pojalla oli tavaroita, että kaksi henkilöautokuormallista niistä syntyi. Ensimmäistä kertaa melkein neljään vuoteen tuntuu, että asun liian suuressa asunnossa, kun nyt kerran jäin yksinäni. Huoneet tuntuivat niin tyhjiltä ja hiljaisilta. Varsinkin kun kaikki pojan huonekalut ja muut ovat kerran poissa. Normaalisti sitä on aina jotain ääntä kuulunut pojan puolesta, kun oli niin kamalan kova juttelemaan ja kehräämään.

Aamusta kävin vielä viemässä pojan mukaan toissa talvena neulomani ja ristipistoin merkkaamani viltin. En enää käynyt katsomassa poikaa, kerran yöllä jätettiin jo pitkät jäähyväiset. Fabu joudutaan lähettämään Helsinkiin ruumiinavaukseen, kun kuoli niinkin oudoissa olosuhteissa. Tuntuu vähän kamalalta, kun tuhkaus on avaamisen jälkeen ainoa vaihtoehto, mutta valitsin pojan näköisen uurnan ja muutaman viikon kuluttua poika tulee "takaisin kotiin".

Viimeisinä elintunteina koetettiin kaikki mahdollinen, ja oltiin valmiita lähtemään Helsinkiin Yliopistolliseen eläinsairaalaan tehoyksikköön hoitoon, vaikka siellä hoitovuorokauden hinnaksi saattaa tulla jopa pari tonnia. Siellä etelässä oltaisiin voitu ottaa esimerkiksi magneettikuvat (tämä tosin olisi vaatinut Vantaalla käymisen, kun Helsingissä ei ole neurologia kesäisin paikalla) ja tosiaan siellä olisi ollut maan paras teho-osasto. Tila kuitenkin heikentyi jo sillä välin kun menin paikalle, joten siirtäminen ei tullut enää kysymykseen. Koetettiin erilaisia lääkkeitä, jos tila olisi parantunut edes sen verran, että olisi jaksanut siirtämisen. Pohdin kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja, olin valmis harkitsemaan myös kotimaan lentoja jos olisi kestänyt nousun ja laskun, sillä oltaisiin päästy nopeasti perille, kun lentokenttä olisi ollut niinkin lähellä. Fabu ei kuitenkaan pärjännyt enää ilman lisähappea viimeisinä elintunteinaan, ja sai opiaattisen kipulääkityksen lisänä diapamia jotta pysyi rauhallisena. Erilaiset laajakirjoiset antibiootit eikä kortisoni auttaneet mitään. Lopulta poika oli mitä ilmeisemmin vain nukahtanut happikaapissa, tuskin oli ainakaan tuntenut kovin paljon kipua.
Niin nukkui pieni kissapoikani Fabrizio ikiuneen 15.06.2010 n. klo 20.45 lyhyen sairauden uuvuttamana.

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Enää ei näytä hyvältä

Poika joutui taas viime yönä klinikalle, ei pärjännyt kotona kuin hetken.

Keuhkoista paljastui muunnoksia, hengittää vaivalloisesti. Sai viime yön happea ja laajakirjoista antibioottia.

Jos on keuhkokuume, on vielä vähän toivoa, mutta jos ei ole, niin lopun hetket on käsillä.

Mietin viime yön ja tämän päivän, kuinka voisin antaa lopetuskäskyn jos siihen tilanteeseen nyt mennään. Jos saisin, niin toisin pojan pariksi tunniksi kotiin käymään, jotta saataisiin olla vähän aikaa niinkuin mitään pahaa ei olisi koskaan tapahtunutkaan.

En tiedä.

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Rikki revitty

Eilen Fabu oli aivan vaisu eikä siihen saanut kontaktia. Maha oli sekaisin ja tahtoi vain paeta piiloon.

Päivystyksessä kuumetta oli 41 astetta, muuten ihan ok. Sai kuumelääkettä ja ripuliin lääkettä.
Iltaan saakka kaikki näytti menevän ihan hyvin, mutta puolen yön jälkeen jouduttiin lähtemään kiireellä uudestaan päivystykseen. Pojalta alkoi pettää jalat alta, kävely oli heikkoa eikä jaksanut kävellä kuin ehkä metrin kun kaatui. Sydän- ja keuhkoäänet normaalit, ja neurologiset vasteet hyvät. Vasenta reisilihasta aristaa erityisesti. Ei mitään käsitystä mikä sillä on, kun nyt alkaa hiljakseltaan ilmestyä noita oireita. Joutui jäämään sinne tippaan ja seurattavaksi, ei mitään hajua milloin pääsee pois. En osaa sanoin kuvailla, miltä tuntui kun piti jättää ihmettelevä ja sairas kissa katsomaan jälkeensä.

Tänä aamuna Fabu oli ollut suhteellisen reipas vieraasta ympäristöstä, suuresta tippapaketista ja kaulurista huolimatta. Kohta lääkärin pitäisi soittaa ja kertoa mitä kokeita tänään tehdään.

Ja että pääseekö poika kotiin tänään vai joutuuko jäämään sinne :(

Surevin terveisin

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Keittiö

Jatkakaamme koti-juttujen merkeissä! Eli seuraavana vuorossa kotikierroksella on keittiö.

Vuokra-asunnossa kun asumme, niin hieman on kulumaa siellä jos täällä, mutta onneksi ne eivät erotu kuvista niin hyvin. Kaikki valinnat ovat kuitenkin perussiistejä ja neutraaleja, ei onneksi mitään suuria kauhistuksia!

Perinteiseen tapaan esittelen ensiksi pari kuvaa, jotka kertovat melko hyvin sen, millaista meillä on ollut aikaisemmin;


Ja sitten nykypäivään;

Heti ensimmäisessä kuvassa syöttötuoli, joka on hankittu varta vasten Fabulle :) Harkittiin kaikenmaailman baarijakkaroita ja muita, mutta syöttötuolissa on paras istua ruokailuseurana!


Leipävartaassa on ihan oikeita leipiä, jotka tosin toimivat nykyisin enemmänkin koristeina kuin oikeana syötävänä;


Virkkasin viime joulukuussa paljon erilaisia juttuja, ja sipulikuppi on yksi niistä;


Pidän kovasti mietemagneeteista ja jääkaapin sivu toimii kätevänä alustana vaihtuvalle korttinäyttelylle;


Viime aikoina sydämiä on ilmestynyt vähän joka puolelle.
Taulun olen saanut ylioppilaslahjaksi.


Seuraavalla ja viimeisellä kerralla vuorossa ovat kodin pienet tilat, eli eteinen, wc & kylpytilat ja mahdollisesti pienoisesta kodinhoitohuoneestammekin saatte nähdä vilauksen. Se on tosin huoneena hyvin sekalainen eikä järin sisustuksellinen. Mutta katsotaan.


maanantai 7. kesäkuuta 2010

Korurasian tuunailua

Sain Turkista kesällä 2007 tällaisen lautasen;

Lautasella oli kiva samettinen rasia, joten päätin tuunata siitä itselleni matkakorurasian.
Tällainen siitä lopulta tuli;


Nuo kulmissa olevat koristeet ovat äitini ikivanhasta paidasta lähtöisin, kävivät sopivasti peittämään posliiniliikkeen metallisesta logosta jäänyttä liimatahraa.


Rasian sisällä oli pahvinen syvennys lautaselle ja punaista samettia sen päällä. Poistin ne, leikkasin lattiamuovista sopivan palasen ja päällystin mustalla sametilla.
Satiininauhassa, joka pitää rasiaa auki, oli logotekstiä toisella puolella, joten laitoin toisen satiininauhan peittämään sen. Kiinnityksen sai kätevästi piiloon ennen uuden pohjan kiinnitystä.


Ja näin turkkilaisesta lautasrasiasta tuli uskollinen matkakorurasia!

perjantai 4. kesäkuuta 2010

Olohuone

Fabu on ollut tänään ihan reippain mielin, joten itsekin olen ollut huomattavasti paremmalla mielellä. Antibiootit on ihan "Hyi yäk en syö!" mutta nekin on alas onneksi menneet.

Ei siis pidä jäädä tuleen makaamaan, vaan;

Kotimme esittely jatkuu tällä kertaa olohuoneen parissa. Aikaisemminhan pääsitte vierailemaan makuuhuoneessa ja kirjastohuoneessa (tai "sekakäyttöisessä huoneessa").Olohuone on ehtinyt kokea monta erilaista ulkoasua. Ihka ensimmäisestä sohvastani, levitettävästä puusohvasta en näemmä ole ottanut yhtään kuvaa. Seuraavaksi meillä kävi olemassa hetken aikaa punainen kulmasohva, kunnes saimme äitini kanssa päähämme idean sohvien vaihtamisesta. Minulla oli "ikävä" vanhoja nahkasohvia, ja minusta ne olivat helpommat kissan kanssa;


Sitten vaihdoimme jälleen uudestaan sohvia, ja vanha punainen kulmasohvani palasi takaisin meille;


Sittemmin esimerkiksi sininen korituoli on muuttanut kirjastohuoneeseen, vanhat, isäni peruja olevat nojatuolit (toinen takana) äitini vierashuoneeseen (en kehdannut hävittää tunnesyistä) ja kaukoputki on muuttanut mökille, sillä jopa meillä on liikaa valosaastetta, eikä tuon putken kokoaminen ole koskaan ollut erityisen helppoa.

Kuvista saattaa huomata saman kuin makuuhuoneen kuvista; minulla oli vahva punainen kausi meneillään yhdessä vaiheessa. Nykyään kaipaan kuitenkin rauhallisuutta.


Eikä meillä ole aina ollut kovin siistiäkään;


Tasan viikko sitten meille kotiutui ihka uutukainen sohva, jolloin olohuoneen ilmekin muuttui melkoisesti ja tältä meillä näyttää nykyisin olohuoneessa;


Fabu halusi reippaana poikana tulla myös mannekiiniksi. Nyt joku kenties huomaa meidän "hiukkasen" kynsityn rahin; ainoa paikka, mihin saa luvan perusteella teroittaa kynsiä, kun raapimapuu ei kerran ole tarpeeksi hyvä siihen tarkoitukseen.


Pojalla on jo melkoinen määrä omia huonekaluja, jotka vievät aikamoisen tilan. Tuo "vanhanaikainen" kuljetuskoppa etsii vielä paikkaansa.

Olen melkolailla leffaihminen henkeen ja vereen, joten tällä hetkellä meillä on melko kohtuullinen kotiteatterilaitteisto. Odottaen sitä päivää, että saan oman leffahuoneen.


Kristallikruunun perin mummoltani.

Seuraavan kerran saatte kurkata keittiöön!

Ihanaa viikonloppua,

torstai 3. kesäkuuta 2010

Peljästys

Tämä päivä on repinyt hermoja ja kyynel on ollut herkässä, vaikka kaikki onkin nyt hyvin.

Jouduimme menemään tänään eläinlääkäriin, kun matkustusongelmiksi luulemani oireet näyttivätkin olevan muuta ja jatkuivat vain. Toki ennenkin on ollut matkapahoinvointia, aina, mutta nyt siis oirehtiminen jatkui.

Eläinlääkärissä tuli melkolailla yllätyksenä, kun poika jouduttiinkin nukuttamaan. Sydäntä riipi katsoa, kun pikka raasu nyykähti nenälleen. Nukutuksessa tyhjennettiin virtsarakko ja otettiin verikokeet. En oikein osaa kuvailla sitä tunnetta, kun pieni vietiin pois näkyvistä. Mieli täyttyi kaikista kauhukuvista, mutta onneksi se kuitenkin meni hyvin. Virtsatietulehdusta ei ollut, mutta munuaisissa tai maksassa saattaa olla jotakin. Vaikka voi olla, että onkin vain jokin ohimenevä häiriö vain. Saatiin antibioottia, särkylääkettä ja virtsatielääkkeitäkin kaikesta huolimatta, kun ei juo niin kovin kunnolla.

Heräämistä odotin kuin kuuta nousevaa, olin varmaankin lähes neuroottinen kun tarkastin että poika varmasti hengittää. Onneksi herääminen meni kuitenkin ongelmitta, ja poika on nyt jo melko reipas.


Ei kuitenkaan tehnyt mitään alleen, eikä oksennellutkaan. Herättyään söi ja joi vähän ja on torkkunut melkolailla äidissä kiinni uusia unia. Onneksi.

Ensi viikolla tulevat verikokeiden tulokset, sitten katsotaan tarvitseeko lääkitä vai ei. Ja murehditaan sitten jos tarvitsee murehtia. Jospa ei.

Vaan kyllä sitä varsinkin näinä hetkinä muistaa, mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä.

Mitenkä elämä olisikaan tyhjää ilman tuota karvalasta!