maanantai 27. lokakuuta 2008

Rainy day

Harvinaisen vetinen ja väsyttävä päivä.

Heräsin ensimmäisen kerran kuuden jälkeen, ja silloin tuntui kummasti siltä, etten ollut pahemmin väsynyt, siispä lueskelin ja katsoin pari jaksoa Gilmoren tyttöjä aamiaisen ohella. Puoli kymmenen maissa olin kuitenkin jälleen väsynyt, joten ajattelin torkkua vielä hiukkasen. Seuraavan kerran katsottaessa kello olikin jo sitten puoli kaksi.

Iltapäivä meni nukkuessa ja Gilmoren tyttöjä katsoessa. Innostuin sentään kokkaamaan herkkusieni-maissi-kookoskastiketta pastalle, ja tekemään grillattuja appelsiinijuusto-suklaaleipiä. Nams ;) Sittemmin sain toimituksena Oriflamen tuotteita, hemmottelua luvassa! Kasvohoitoja ja ihanaisia voiteita, voisiko parempaa toivoa?

Näin iltasella olen yllätys yllätys, jälleen kovin väsynyt. Vesisade taitaa väsyttää :)

torstai 16. lokakuuta 2008

Kissanpäiviä

Pitkästä aikaa varsin mukavia päiviä ollut muutama :)

Aloitetaan lauantaista: Vietimme tyttöjen kanssa kivan illan leffojen, kuulumisien ja napostelun merkeissä! Leffoina olivat P.S. I love you ja 27 dresses, joista varsinkin ensimmäinen oli varsin koskettava. Seuraava onkin jo nimensäkin puolesta hiukan hömppää, mutta kukapa ei sellaisesta pitäisi, varsinkaan juustokakun, hedelmäsalaatin ja pitsan kera!

Keskiviikkona kävimme äidin kanssa nauttimassa kylpylähoidoista. Kuivakuppaus on jotakin, mitä en ollut koskaan kokeillut, mutta mitä varmasti kokeilen joskus uudestaan. Tuntemukset olivat jännittäviä ja myönteisiä koko hoidon ajan! Selässä on mielenkiintoiset kolmetoista mustelmaa, osa tummempia ja osa vaaleampia, mutta kukas niitä nyt laskee... Uni maistoi erittäin hyvin hoidon jälkeen, liekkö ollut kuppauksen ansiota vai ei? Hieronnan aikana ainakin olisi voinut vaikka nukahtaa!

Vielä löytyis muutama lisää :D

Tänään oli tiedossa shoppailua ja ravintolaruokailua. Löysin pari aivan ihanaa syntymäpäivälahjaa, sekä joululahjojakin pari. Tulisipa joulu jo piakkoin! Mitään joulujuttuja en kuitenkaan aio vielä kotiini laittaa, mutta ostin pari led-tuikkua. Tunnelmaa syksyn iltoihin :)

Kävin pitkästä aikaa oikein ravintolassa syömässä. Viikinkiravintola Harald on yksi lempiravintoloistani, eikä sen tunnelmaa voita mikään! Eteeni ilmestyi sienikeittoa Helgan tapaan, Ylvan kasviksia miekassa ja jälkiruoaksi Valkyyrioiden sinistä houkutusta sekä Ottarin suklaakaakkua (mikäli syömässä on kaksi, voi aina tilata kahta eri jälkiruokaa ja laittaa ne puoliksi, eikös niin ;))

Vielä pari kuvaa loppuun Haraldin ihanasta tunnelmasta:



perjantai 10. lokakuuta 2008

Time goes by round 2

Tänään vietettiin pienimuotoiset kissalapsen synttärit :)
Kakkua ja kivoja paperihattuja löytyi, kaikki tietysti teeman mukaan!

Kakku sisältää Sheba-lohta, kermaa ja kissanminttunameja
Lautasena tietenkin kissanpennun synttärit-aiheinen lautanen!

Yhteiseloa tuli eilen täyteen yksi vuosi. Fabun tarkkaa ikää kukaan ei voi tietää, sillä hain toisen löytöeläinkodista. Luin kaupunkilehteä, ja siellähän se kuva oli, kuvatekstein: "Minäkin etsin kotia". Ei muuta kuin tutustumaan ja siltä seisomalta tarvikkeita hankkimaan. Elämä ilman lasta olisi kovin tyhjää, enkä ole katunut kertaakaan!

Ensimmäiseltä illalta. Rakkautta ensisilmäyksellä.

keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Time goes by

Jälleen yksi vuosi enemmän pulkassa, huraa huraa huraa. Tiedä tuota sitten, onko se elämä nyt tänään mitenkään erilaista kuin vaikkapa eilen. Muutama solu on kuollut ja lähestyn hyvää vauhtia selkäpiitä karmivia ryppyjä? Vuosia on kulunut toistaiseksi ihan riittävä määrä. Vaikka eihän tuon saldon kasvamista pysty pysäyttämäänkään, ikävä kyllä. Tietyn iän jälkeen syntymäpäivät menettävät eräänlaisen hohtonsa, harmillista.

Kävin ostamassa itselleni syntymäpäivälahjan. Shopaholic nosti jälleen kerran päätään, ja päädyin lahjomaan itseäni Guessin hopeisella rannekellolla ja kolmella kassillisella kirjoja. Kelloja (ja koruja) ja kirjoja (ja mitään muutakaan?) ei vain voi olla liikaa. Kello oli mukava löytö, sopii hyvin arkikäyttöön, vaikka onkin melko monin tavoin koristeltu!


Pitkän tauon jälkeen innostuin jälleen tutkailemaan myös eri koulutusvaihtoehtoja. Enhän minä kuitenkaan voi lorvia kotona lopun ikääni... Vaikka tahtoa riittäisikin! Luultavasti työni liittyy lopulta ihmisiin, ainakin jollakin tapaa. Sitä silmällä pitäen täytyy valkkailla aloja. Tilasin jopa yhden pääsykoekirjankin jo varastoon. Pisteet ahkeruudelle!

Kaikenkaikkiaan mukava päivä, edes välillä. Viikonloppuna pyjamabileet. Juhlitaan kunnolla sitten!

lauantai 4. lokakuuta 2008

Surun päivä

Tänään saatoin haudan lepoon minulle läheisen ihmisen. En edelleenkään voi käsittää, että siellä hän nyt nukkuu ikiuntaan. Hautajaisissa olivat vain kaikkein läheisimmät, ja hyvä niin. Inhoan turhaa ulkokultaisuutta.


Yksi parhaimmista ystävistäni on soittanut vuosikaudet huilua, ja hän esitti siunaus- ja muistotilaisuudessa muutaman kappaleen. Vaikka suurin osa paikallaolleista olikin sukuani, oli jotenkin huojentavaa ajatella, että hänkin oli siellä kanssani. Emme ehkä ole sukulaisia veren kautta, mutta muuten hän on kuin omaa perhettäni. Hädässä ystävä tunnetaan.

Surullisen päivän jälkeen kuistilla istuu koira. En tiedä sen nimeä tai mitään muutakaan siitä. Se on kovin kiltti, joten annoin sille ruokaa ja kuivasin pyyhkeellä turkkia, sillä toinen oli kovin märkä. Vanhoista pyyhkeistä tehdyssä pesässä se nukkuu nyt rauhallisesti.

Olkaa te fiksuja, ja kiinnittäkää yhteystietonne koiran kaulapantaan kiinni. Helpottaa kummasti koiran palauttamista takaisin kotiin.

perjantai 3. lokakuuta 2008

Väsyttää

Olen aivan rättiväsynyt. Hautajaisjärjestelyt kuluttavat ihmistä kummallisen paljon. Voisi kuvitella, että täytyisi olla aikaa surra rauhassa, vaan ei. Kaiken maailman puhelinsoittojen jälkeen on mietittävä hautajaisten yksityiskohtia, arkielämän asioista nyt puhumattakaan. Ehkäpä toisille ihmisille onkin hyvä, että kuoleman jälkeisenä aikana on paljon tekemistä, jottei suru lamauta heitä. Itse uskoisin kuitenkin kuuluvani siihen ryhmään, jonka täytyisi saada ajatella tapahtunutta rauhassa. Itkeä silloin kun huvittaa, nukkua silloin kun huvittaa, tehdä tärkeellisempiä asioita vasta sitten, kun huvittaa.

Tänään on ollut viimeinen päivä hoitaa kaikki kuntoon. Illansuussa pesin autoa. Tietenkin letku alkoi temppuilla, ja yllätys yllätys - olin puoliksi litimärkä. Toivottavasti olen huomennakin vielä jokseenkin terveiden kirjoissa. Olisi sääli, mikäli kaunis huilumusiikki peittyisi minun ei-niin-hurmaaviin yskähdyksiin. Toivokaamme parasta.

Alan tosiaan olla jo aika kuitti. Ensin ajattelin, että huomisen jälkeen saan huoahtaa, mutta sunnuntaina on vielä uudestaan ajettava hautajaispaikan kirkkoon, kiitospyhä. Maanantaina jatkuvat arkielämän järjestelyt, ja tapaamisia ym. vastaavia onkin koko viikon ajan. Sitä seuraavan viikon nukun, suotteko minulle sen?

Hyvää yötä.

keskiviikko 1. lokakuuta 2008

New hairstyle

Vihdoin ja viimein kävin kampaajalla. Jej!
Leikkaus ei juurikaan muuttunut, otsista hieman ohennettiin ja latvoja lyhennettiin. Sensijaan suurempi muutos tapahtui värin suhteen, sillä pitkästä aikaa minulla on niin mustat hiukset, kun vain mahdollista. Näitä onkin jo kaivattu!
Kampaajani on vallan ihana, ja vieläpä bonuksena äitini miehelle sukua. Hyvä palvelu ja halvat hinnat; voisiko parempaa enää toivoakaan.

Joskus voi ottaa vähän rennommin!

Kaunis kissalapseni. Samat värit :)

Uudet, ihanat varusteet syksyn viimoja vastaan!

Iltapäivällä lähdin kävelylle metsään, vaikka eilen alkanut huono olo jatkuikin. Raitis ilma teki silti oikein hyvää! Puiden siimeksessä kovaa tuulta ei edes huomannut, vaan huumaava havupuun tuoksu ja kauniin väriset lehdet veivät kaiken huomioni. Jälleen kerran sain todeta myös huonon suuntavaistoni olemassaolon. Jos olisin kävellyt yhtään pidemmälle ja pyörinyt muutaman kerran ympäri silmät kiinni, olisin ollut eksyksissä... Lahjoittakaa minulle parempi suuntavaisto, kitoos!