tiistai 30. syyskuuta 2008

Särkevän pään hemmottelua

Ilmeisesti syysflunssa on iskemässä lopulta minuunkin, sillä päätä on jomottanut koko sen ajan kun olen ollut hereillä. Tosin unikin maistui, nukuin yhteensä 14 tuntia viime yön ja tämän päivän aikana. Toisen unijakson jälkeen kurkkua on särkenyt vietävästi ja sain vetää päälleni ylimääräisen kerroksen vaatteita. Kylmä.

Säälittävän olon vastapainoksi sain ihanaa hemmottelua kosmetologilla. Kulmien ja ripsien laitto teki ihmeitä jo kulahtaneelle naamalle, ja jalkahieronta virkisti mukavasti. Huomenna kampaajalle! Vanha väri saa kyytiä, kun tilalle saapuu korpinmusta sävy.

Mustaan hiusväriin sopivat myös tälle syksylle valitsemani päävärit vaatteissa; petroolinsininen, tummanpunainen ja violetti, mustaa, ruskeaa ja harmaata unohtamatta. Enää puuttuu vain meikkipussin päivitys, sillä kesäiset helmiäissävyt eivät näin syksyllä enää iske. Shoppailemaan siis!

sunnuntai 28. syyskuuta 2008

I shop till I drop

Selailin ajankulukseni lompakkoni kuitteja. Niitä on melkeinpä kymmenestä eri kaupasta.

Shopatessa kuljettu matka: kilometreittäin.

Käytetty aika: rajaton.

Kulunut rahasumma: tähtitaivaallinen.

Huomaan että kenkäkauppaan olen lahjoittanut mukavat neljäsataa. Neljä oli mukava luku myös uusia laukkuja ostaessani. Kirjakaupasta kannoin kotiin kolme muovikassillista kirjoja. Vaatekaappi kasvoi mm. villakangastakilla ja poololla. Kotiin olen hankkinut kynttiläkruunun ja tyynynpäällisiä. Kaikkea muuta pientä sälää en edes tohdi mainita.

Olenko tosiaan ostanut viime viikolla näin paljon tavaraa?

Olin aikoinaan WWF:n toiminnassa mukana seitsemän vuotta, ja luonnonsuojelu on yhä lähellä sydäntäni. Kaupoissa viettämäni aika ei kuitenkaan kerro mitään tästä ideologiasta; päinvastoin. Käytän ostamiani tuotteita kuitenkin paljon, enkä hävitä niitä parin käyttökerran jälkeen. Tämä puolestaan taitaa kertoa minusta sen, että kerään paljon tavaraa. Seuraavan kodin hankintakriteereihin kuuluukin ehdottomasti joko suuri vaatehuone tai vähintään kuusi vaatekomeroa. Luku kuusi on nykyisten kaappien määrä. Onkin siinä ja siinä, mahtuvatko muutaman kuukauden päästä ostetut kengät, laukut ja vaatteet enää niiden sisälle, vai onko minun alettava etsimään lisää tilaa muista ratkaisuista.

Ei mene viikkoakaan, etten hankkisi jotain uutta joko itselle tai lahjaksi. Siitä huolimatta, että tunnenkin lievää syyllisyyttä tämän huvituksen parissa vietetystä ajasta, on minun kuitenkin pakko todeta: rakastan shoppailua!

Kuinka usein te muut vietätte aikaanne tämän laatuajanvietteen parissa?

Memento mori

Eilen ajatukseni tuntuivat muuttuvan, ja koin hetken, joka olisi varmasti pitänyt kokea jo vuosia sitten. Eräs minulle läheinen ihminen nukkui pois, ja jättäessäni viimeisen tervehdyksen, se iski. Memento mori, muista kuolevaisuutesi.Voi olla melkoinen klisee, mutta totta kuitenkin. Tämä päivä voi olla viimeiseni, joten se täytyy muistaa elää sen mukaan. Kunnioittaakseni tämän läheiseni elämää, aion muistaa nuo sanat joka päivä, koko loppuelämäni ajan.
Olen kuitenkin nuori, enkä aio murehtia, vaan nauttia elämästäni täysin siemauksin.

Kuten jo mainitsinkin, olen nuori. Virallisesti aikuinen jo, mutta hengeltäni aina siltä ja väliltä. Voin hassutella kuin lapsi, mutta huolehtia virallisista asioista. Koetan siis löytää tasapainon elämässäni. Olen asunut muutaman vuoden omillani, ja arkielämäni jakaa tällä hetkellä vain rakas kissani Fabrizio. Tällä hetkellä en kaipaa muuta kumppania. Kaikki tapahtuu, kun on sen aika.
Mielenkiintoni jakautuu monelle taholle. Tulette varmasti saamaan sen vielä selville.

Memento mori!