tiistai 25. marraskuuta 2008

"Rudolph the red nose"

"Petteri Punakuono oli poro nimeltään,
ollut ei loiste huono Petterimme nenänpään."

Tällä kertaa punanenä ei kuitenkaan ole poro, vaan minä. Kuumeinen flunssa iski kaiken pääsykoelukemisen lomassa (pitihän se jo arvata, itsepuolustusmekanismi se vain olikin :P). Kuumemittari ei näytä yli 38,5 astetta, vaikka korkeammat lukemat varmaankin veisivät taudin nopeammin pois. Täytynee vain sinnetellä näin.

Mitäkö sitten olen puuhaillut kuumepäivinä? Olen katsonut kolme elokuvaa; Viiru ja Pesonen joulupuuhissa (tiedetään, tiedetään, piirretty, mutta Viiru muistuttaa luonteeltaan niin paljon omaa lapsukaistani!), Paholainen pukeutuu Pradaan (pidän kerta kerran jälkeen enemmän Anne Hathawayn tyylistä näytellä) ja Sovitus (yllätyksekseni mukaili kirjan juonta paljon). Olen lukenut suuren kasan vanhoja lehtiä, sillä kirjan juoneen en tahdo jaksaa juuri nyt uppoutua (kirjoista kesken Kate Jacobsin "Pieni lankakauppa"). Olen neulonut kaulahuiviin yhden kerällisen lisää lankaa. Kaiken tämän lisäksi olen kaiketikin tärvellyt syömäni ruoan soijakastikkeella maistaakseni edes jotakin ja juonut litratolkulla teetä ja appelsiinilimpparia.

Ajattelin parantua koko loppuviikon, kaiketi lykätäkseni pääsykoekirjojen pariin palaamista. Oli niin tai näin, olen silti sitä mieltä, että lepo on parasta lääkettä. En aio ottaa yhtään ylimääräistä stressiä tulevaisuuden kannalta.

Leppoisaa loppuviikkoa myös Sinulle!

lauantai 22. marraskuuta 2008

Perjantai-illan kinkkubingo

Eilen illalla olin kinkkubingossa. Tällä kertaa en kuitenkaan tarkoita perjantai-iltaisin baareissa pidettävää kinkkubingoa, jossa toinen toistaan hehkeämmät kinkut änkevät itseään näytille lihatiskille siinä toivossa, että joku kaksilahkeisista asiakkaista loisi heihin katseensa ja toteaisi: "bingo". Kyseessä oli siis aivan oikea, ennen joulua järjestettävä joulukinkkubingo.

Tätä kokemusta ennen olin käynyt bingossa vain kerran. Eilen ei ollut suurempia suunnitelmia illalle, joten mikä ettei, lähdin oikein mielelläni. Yllätyin siitä väenpaljoudesta, joka paikalla oli. Oli melkeinpä outoa nähdä normaalisti niin hiljaisessa paikassa niin paljon väkeä. Parkkipaikalla oli oikein liikenteenohjaajatkin.

Ilmassa oli selvää jännitystä ensimmäisen kierroksen alkaessa. Pitihän minunkin tietysti pelata, sain kuitenkin välillä kysellä neuvoja vieressäni istuneelta. Ihmiset olivat todella innoissaan mukana, ja yllätyksekseni ikäjakaumaan kuului myös nuorisoa. Eikö bingo enää olekaan vain vanhemman väestön laji?

Tuolle jo mainitsemalleni vanhemmalle väestölle ilta toi mukavaa vaihtelua ehkä jo hiljenneeseenkin elämään. Tuollaiseen tapahtumaan on mukava lähteä tapaamaan ystäviä ja tuttavia, sekä jumppaamaan aivoja. Nostan hattua järjestäjille, sillä nuo asiat eivät ole turhia.

Mitä tuosta illasta jäi siis käteen? Hyvä mieli ja ymmärrys siitä, kuinka kyläyhteisöt ovat yhä voimissaan, vaikka maaseutua muuten uhkaakin tyhjeneminen. Tapasin jopa pari sukulaista.

Kuinka minun bingoamiselleni muuten kävi? Ainakaan tänä jouluna meillä ei ole pulaa kinkusta... Niitä kun tuli oikein kaksin kappalein!

maanantai 10. marraskuuta 2008

Muistojen täyteinen viikko

Viime viikko tuntui menevän kuin siivillä. Mukavia muistoja silti yhtä kaikki :)

Keskiviikkona kävin kaupungilla erään ystäväni kanssa. Uskomatonta että aika on mennyt todella nopeasti, sillä hän lähtee Afrikkaan jo viikon päästä. Emmekä näe sitten puoleen vuoteen. Oma matkakuume vain nousee, kun kuuntelee hänen puheitaan tulevasta puolivuotisesta! Tuntumaa matkusteluun otimme Dragon Shengissä. Mikä himo kevätkääryleisiin voikaan tulla...

Torstaina sain iloisia uutisia, sillä paras ystäväni Espoosta tuli tervehtimään kotiväkeään tänne pohjolaan. Torstain ja perjantain välinen yö menikin lähinnä kuulumisia vaihtaessa ja muutenkin höpöttäessä. Mikä ikävä olikaan ehtinyt olla...

Perjantaina koetti pitkään suunniteltu tapahtuma, kun järjestimme ystävälleni yllätysläksiäiset Kivistön majalla. Väkeä oli vähän päälle parikymmentä, joten olikin oikein hyvä, että emme järjestäneet tapahtumaa kenenkään kotona.
Ilta jakautui kahteen teemaan, ensimmäinen osio oli Suomi ja suomalainen joulu ja toinen teema oli Afrikka. Tunnelma oli mieletön, kun vanha mökki oli koristeltu joulukuusella, köynnöksillä, jouluvaloilla ja kynttilöillä. Pihalla tunnelmaa loivat suuret roihut, sillä ulkovaloja kyseisessä paikassa ei ole. Oli mukava tutustua myös sellaisiin ihmisiin, joitan en ollut koskaan aiemmin tavannut. Ja eihän joulua ole ilman joulupukin vierailua!
Toinen puoli mökkiä oli koristeltu afrikkalaistyylisillä kankailla, patsailla, tyynyillä ja punotuilla astioilla. Taustalla soi afrikkalainen musiikki.
Illan ohjelmaan kuului joulupukin ohella aistimatka Afrikkaan, diashow ystäväni elämästä, saunomista puusaunassa avantouinnin kera, ja tietenkin teemaan sopivaa ruokaa, josta minä vastasin. Menuun kuuluivat mm. tansanialainen lihapata kookosriisin kera, couscoussalaatti, porkkanalaatikko, karjalanpiirakat munavoin kera, ja jälkiruokana oli esimerkiksi afrikkalaista hedelmäpiirakkaa. Hyvää ruokahalua!

Juuri nyt olen taas pitkästä aikaa äidin luona maalla. Joten suklaan ja kinuskikastikkeen tuoksuisia terveisiä teille kaikille :)

maanantai 27. lokakuuta 2008

Rainy day

Harvinaisen vetinen ja väsyttävä päivä.

Heräsin ensimmäisen kerran kuuden jälkeen, ja silloin tuntui kummasti siltä, etten ollut pahemmin väsynyt, siispä lueskelin ja katsoin pari jaksoa Gilmoren tyttöjä aamiaisen ohella. Puoli kymmenen maissa olin kuitenkin jälleen väsynyt, joten ajattelin torkkua vielä hiukkasen. Seuraavan kerran katsottaessa kello olikin jo sitten puoli kaksi.

Iltapäivä meni nukkuessa ja Gilmoren tyttöjä katsoessa. Innostuin sentään kokkaamaan herkkusieni-maissi-kookoskastiketta pastalle, ja tekemään grillattuja appelsiinijuusto-suklaaleipiä. Nams ;) Sittemmin sain toimituksena Oriflamen tuotteita, hemmottelua luvassa! Kasvohoitoja ja ihanaisia voiteita, voisiko parempaa toivoa?

Näin iltasella olen yllätys yllätys, jälleen kovin väsynyt. Vesisade taitaa väsyttää :)

torstai 16. lokakuuta 2008

Kissanpäiviä

Pitkästä aikaa varsin mukavia päiviä ollut muutama :)

Aloitetaan lauantaista: Vietimme tyttöjen kanssa kivan illan leffojen, kuulumisien ja napostelun merkeissä! Leffoina olivat P.S. I love you ja 27 dresses, joista varsinkin ensimmäinen oli varsin koskettava. Seuraava onkin jo nimensäkin puolesta hiukan hömppää, mutta kukapa ei sellaisesta pitäisi, varsinkaan juustokakun, hedelmäsalaatin ja pitsan kera!

Keskiviikkona kävimme äidin kanssa nauttimassa kylpylähoidoista. Kuivakuppaus on jotakin, mitä en ollut koskaan kokeillut, mutta mitä varmasti kokeilen joskus uudestaan. Tuntemukset olivat jännittäviä ja myönteisiä koko hoidon ajan! Selässä on mielenkiintoiset kolmetoista mustelmaa, osa tummempia ja osa vaaleampia, mutta kukas niitä nyt laskee... Uni maistoi erittäin hyvin hoidon jälkeen, liekkö ollut kuppauksen ansiota vai ei? Hieronnan aikana ainakin olisi voinut vaikka nukahtaa!

Vielä löytyis muutama lisää :D

Tänään oli tiedossa shoppailua ja ravintolaruokailua. Löysin pari aivan ihanaa syntymäpäivälahjaa, sekä joululahjojakin pari. Tulisipa joulu jo piakkoin! Mitään joulujuttuja en kuitenkaan aio vielä kotiini laittaa, mutta ostin pari led-tuikkua. Tunnelmaa syksyn iltoihin :)

Kävin pitkästä aikaa oikein ravintolassa syömässä. Viikinkiravintola Harald on yksi lempiravintoloistani, eikä sen tunnelmaa voita mikään! Eteeni ilmestyi sienikeittoa Helgan tapaan, Ylvan kasviksia miekassa ja jälkiruoaksi Valkyyrioiden sinistä houkutusta sekä Ottarin suklaakaakkua (mikäli syömässä on kaksi, voi aina tilata kahta eri jälkiruokaa ja laittaa ne puoliksi, eikös niin ;))

Vielä pari kuvaa loppuun Haraldin ihanasta tunnelmasta:



perjantai 10. lokakuuta 2008

Time goes by round 2

Tänään vietettiin pienimuotoiset kissalapsen synttärit :)
Kakkua ja kivoja paperihattuja löytyi, kaikki tietysti teeman mukaan!

Kakku sisältää Sheba-lohta, kermaa ja kissanminttunameja
Lautasena tietenkin kissanpennun synttärit-aiheinen lautanen!

Yhteiseloa tuli eilen täyteen yksi vuosi. Fabun tarkkaa ikää kukaan ei voi tietää, sillä hain toisen löytöeläinkodista. Luin kaupunkilehteä, ja siellähän se kuva oli, kuvatekstein: "Minäkin etsin kotia". Ei muuta kuin tutustumaan ja siltä seisomalta tarvikkeita hankkimaan. Elämä ilman lasta olisi kovin tyhjää, enkä ole katunut kertaakaan!

Ensimmäiseltä illalta. Rakkautta ensisilmäyksellä.

keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Time goes by

Jälleen yksi vuosi enemmän pulkassa, huraa huraa huraa. Tiedä tuota sitten, onko se elämä nyt tänään mitenkään erilaista kuin vaikkapa eilen. Muutama solu on kuollut ja lähestyn hyvää vauhtia selkäpiitä karmivia ryppyjä? Vuosia on kulunut toistaiseksi ihan riittävä määrä. Vaikka eihän tuon saldon kasvamista pysty pysäyttämäänkään, ikävä kyllä. Tietyn iän jälkeen syntymäpäivät menettävät eräänlaisen hohtonsa, harmillista.

Kävin ostamassa itselleni syntymäpäivälahjan. Shopaholic nosti jälleen kerran päätään, ja päädyin lahjomaan itseäni Guessin hopeisella rannekellolla ja kolmella kassillisella kirjoja. Kelloja (ja koruja) ja kirjoja (ja mitään muutakaan?) ei vain voi olla liikaa. Kello oli mukava löytö, sopii hyvin arkikäyttöön, vaikka onkin melko monin tavoin koristeltu!


Pitkän tauon jälkeen innostuin jälleen tutkailemaan myös eri koulutusvaihtoehtoja. Enhän minä kuitenkaan voi lorvia kotona lopun ikääni... Vaikka tahtoa riittäisikin! Luultavasti työni liittyy lopulta ihmisiin, ainakin jollakin tapaa. Sitä silmällä pitäen täytyy valkkailla aloja. Tilasin jopa yhden pääsykoekirjankin jo varastoon. Pisteet ahkeruudelle!

Kaikenkaikkiaan mukava päivä, edes välillä. Viikonloppuna pyjamabileet. Juhlitaan kunnolla sitten!

lauantai 4. lokakuuta 2008

Surun päivä

Tänään saatoin haudan lepoon minulle läheisen ihmisen. En edelleenkään voi käsittää, että siellä hän nyt nukkuu ikiuntaan. Hautajaisissa olivat vain kaikkein läheisimmät, ja hyvä niin. Inhoan turhaa ulkokultaisuutta.


Yksi parhaimmista ystävistäni on soittanut vuosikaudet huilua, ja hän esitti siunaus- ja muistotilaisuudessa muutaman kappaleen. Vaikka suurin osa paikallaolleista olikin sukuani, oli jotenkin huojentavaa ajatella, että hänkin oli siellä kanssani. Emme ehkä ole sukulaisia veren kautta, mutta muuten hän on kuin omaa perhettäni. Hädässä ystävä tunnetaan.

Surullisen päivän jälkeen kuistilla istuu koira. En tiedä sen nimeä tai mitään muutakaan siitä. Se on kovin kiltti, joten annoin sille ruokaa ja kuivasin pyyhkeellä turkkia, sillä toinen oli kovin märkä. Vanhoista pyyhkeistä tehdyssä pesässä se nukkuu nyt rauhallisesti.

Olkaa te fiksuja, ja kiinnittäkää yhteystietonne koiran kaulapantaan kiinni. Helpottaa kummasti koiran palauttamista takaisin kotiin.

perjantai 3. lokakuuta 2008

Väsyttää

Olen aivan rättiväsynyt. Hautajaisjärjestelyt kuluttavat ihmistä kummallisen paljon. Voisi kuvitella, että täytyisi olla aikaa surra rauhassa, vaan ei. Kaiken maailman puhelinsoittojen jälkeen on mietittävä hautajaisten yksityiskohtia, arkielämän asioista nyt puhumattakaan. Ehkäpä toisille ihmisille onkin hyvä, että kuoleman jälkeisenä aikana on paljon tekemistä, jottei suru lamauta heitä. Itse uskoisin kuitenkin kuuluvani siihen ryhmään, jonka täytyisi saada ajatella tapahtunutta rauhassa. Itkeä silloin kun huvittaa, nukkua silloin kun huvittaa, tehdä tärkeellisempiä asioita vasta sitten, kun huvittaa.

Tänään on ollut viimeinen päivä hoitaa kaikki kuntoon. Illansuussa pesin autoa. Tietenkin letku alkoi temppuilla, ja yllätys yllätys - olin puoliksi litimärkä. Toivottavasti olen huomennakin vielä jokseenkin terveiden kirjoissa. Olisi sääli, mikäli kaunis huilumusiikki peittyisi minun ei-niin-hurmaaviin yskähdyksiin. Toivokaamme parasta.

Alan tosiaan olla jo aika kuitti. Ensin ajattelin, että huomisen jälkeen saan huoahtaa, mutta sunnuntaina on vielä uudestaan ajettava hautajaispaikan kirkkoon, kiitospyhä. Maanantaina jatkuvat arkielämän järjestelyt, ja tapaamisia ym. vastaavia onkin koko viikon ajan. Sitä seuraavan viikon nukun, suotteko minulle sen?

Hyvää yötä.

keskiviikko 1. lokakuuta 2008

New hairstyle

Vihdoin ja viimein kävin kampaajalla. Jej!
Leikkaus ei juurikaan muuttunut, otsista hieman ohennettiin ja latvoja lyhennettiin. Sensijaan suurempi muutos tapahtui värin suhteen, sillä pitkästä aikaa minulla on niin mustat hiukset, kun vain mahdollista. Näitä onkin jo kaivattu!
Kampaajani on vallan ihana, ja vieläpä bonuksena äitini miehelle sukua. Hyvä palvelu ja halvat hinnat; voisiko parempaa enää toivoakaan.

Joskus voi ottaa vähän rennommin!

Kaunis kissalapseni. Samat värit :)

Uudet, ihanat varusteet syksyn viimoja vastaan!

Iltapäivällä lähdin kävelylle metsään, vaikka eilen alkanut huono olo jatkuikin. Raitis ilma teki silti oikein hyvää! Puiden siimeksessä kovaa tuulta ei edes huomannut, vaan huumaava havupuun tuoksu ja kauniin väriset lehdet veivät kaiken huomioni. Jälleen kerran sain todeta myös huonon suuntavaistoni olemassaolon. Jos olisin kävellyt yhtään pidemmälle ja pyörinyt muutaman kerran ympäri silmät kiinni, olisin ollut eksyksissä... Lahjoittakaa minulle parempi suuntavaisto, kitoos!

tiistai 30. syyskuuta 2008

Särkevän pään hemmottelua

Ilmeisesti syysflunssa on iskemässä lopulta minuunkin, sillä päätä on jomottanut koko sen ajan kun olen ollut hereillä. Tosin unikin maistui, nukuin yhteensä 14 tuntia viime yön ja tämän päivän aikana. Toisen unijakson jälkeen kurkkua on särkenyt vietävästi ja sain vetää päälleni ylimääräisen kerroksen vaatteita. Kylmä.

Säälittävän olon vastapainoksi sain ihanaa hemmottelua kosmetologilla. Kulmien ja ripsien laitto teki ihmeitä jo kulahtaneelle naamalle, ja jalkahieronta virkisti mukavasti. Huomenna kampaajalle! Vanha väri saa kyytiä, kun tilalle saapuu korpinmusta sävy.

Mustaan hiusväriin sopivat myös tälle syksylle valitsemani päävärit vaatteissa; petroolinsininen, tummanpunainen ja violetti, mustaa, ruskeaa ja harmaata unohtamatta. Enää puuttuu vain meikkipussin päivitys, sillä kesäiset helmiäissävyt eivät näin syksyllä enää iske. Shoppailemaan siis!

sunnuntai 28. syyskuuta 2008

I shop till I drop

Selailin ajankulukseni lompakkoni kuitteja. Niitä on melkeinpä kymmenestä eri kaupasta.

Shopatessa kuljettu matka: kilometreittäin.

Käytetty aika: rajaton.

Kulunut rahasumma: tähtitaivaallinen.

Huomaan että kenkäkauppaan olen lahjoittanut mukavat neljäsataa. Neljä oli mukava luku myös uusia laukkuja ostaessani. Kirjakaupasta kannoin kotiin kolme muovikassillista kirjoja. Vaatekaappi kasvoi mm. villakangastakilla ja poololla. Kotiin olen hankkinut kynttiläkruunun ja tyynynpäällisiä. Kaikkea muuta pientä sälää en edes tohdi mainita.

Olenko tosiaan ostanut viime viikolla näin paljon tavaraa?

Olin aikoinaan WWF:n toiminnassa mukana seitsemän vuotta, ja luonnonsuojelu on yhä lähellä sydäntäni. Kaupoissa viettämäni aika ei kuitenkaan kerro mitään tästä ideologiasta; päinvastoin. Käytän ostamiani tuotteita kuitenkin paljon, enkä hävitä niitä parin käyttökerran jälkeen. Tämä puolestaan taitaa kertoa minusta sen, että kerään paljon tavaraa. Seuraavan kodin hankintakriteereihin kuuluukin ehdottomasti joko suuri vaatehuone tai vähintään kuusi vaatekomeroa. Luku kuusi on nykyisten kaappien määrä. Onkin siinä ja siinä, mahtuvatko muutaman kuukauden päästä ostetut kengät, laukut ja vaatteet enää niiden sisälle, vai onko minun alettava etsimään lisää tilaa muista ratkaisuista.

Ei mene viikkoakaan, etten hankkisi jotain uutta joko itselle tai lahjaksi. Siitä huolimatta, että tunnenkin lievää syyllisyyttä tämän huvituksen parissa vietetystä ajasta, on minun kuitenkin pakko todeta: rakastan shoppailua!

Kuinka usein te muut vietätte aikaanne tämän laatuajanvietteen parissa?

Memento mori

Eilen ajatukseni tuntuivat muuttuvan, ja koin hetken, joka olisi varmasti pitänyt kokea jo vuosia sitten. Eräs minulle läheinen ihminen nukkui pois, ja jättäessäni viimeisen tervehdyksen, se iski. Memento mori, muista kuolevaisuutesi.Voi olla melkoinen klisee, mutta totta kuitenkin. Tämä päivä voi olla viimeiseni, joten se täytyy muistaa elää sen mukaan. Kunnioittaakseni tämän läheiseni elämää, aion muistaa nuo sanat joka päivä, koko loppuelämäni ajan.
Olen kuitenkin nuori, enkä aio murehtia, vaan nauttia elämästäni täysin siemauksin.

Kuten jo mainitsinkin, olen nuori. Virallisesti aikuinen jo, mutta hengeltäni aina siltä ja väliltä. Voin hassutella kuin lapsi, mutta huolehtia virallisista asioista. Koetan siis löytää tasapainon elämässäni. Olen asunut muutaman vuoden omillani, ja arkielämäni jakaa tällä hetkellä vain rakas kissani Fabrizio. Tällä hetkellä en kaipaa muuta kumppania. Kaikki tapahtuu, kun on sen aika.
Mielenkiintoni jakautuu monelle taholle. Tulette varmasti saamaan sen vielä selville.

Memento mori!